Jumppa-comeback

Kävin jumpassa pitkästä aikaa. Taisi olla ensimmäinen kerta sitten tammikuun alun. Tähän väliin on mahtunut luistelukausi, flunssa ja mahatauti. Onkin jo aika aloittaa liikunta taas kunnolla. Parina viikkona olen jo ehtinyt käydä sählyä pelaamassa ja viime viikolla salilla, mutta siinäpä se on ollut.

Saaps näkee, miten kipeinä paikat ovat huomenna. Piti taas yrittää pistää parastaan siellä jumpassa... ja senhän tietää, että kun on taukoa ollut, lihakset tulevat herkemmin kipeiksi.

Pyöräilykausi avattu

Kaivoin pyöräni tänään kellarista ja laitoin ajokuntoon. Pyöräilykausi on siis nyt virallisesti avattu. Sylvesteriä odotellessa...

Ajelin kokeeksi Turtolan Citymarketille ja takaisin. Kovin oli hyytävä tuuli. Ja kevään ensimmäinen 5 kilometrin pyörälenkki oli aika... no, raskaahko. Ensimmäisessä vähän isommassa ylämäessä kuului takaa kitinää. Ja kuinka ollakaan joku keski-ikäinen nainen porhalsi ohi vielä vanhemmalla ja raihnaisemmalla pyörällä kuin minulla oli allani. Noinkohan on pyöräilykyntoni talven aikana rupsahtanut...

Katkeilevatko pendolinot?

- Pendolino 91 Helsingistä saapuu raiteelle 3. Ensin saapuvat vaunut 12-7 ja noin kymmenen minuuttia tämän jälkeen vaunut 1-6.

Näin kuulutettiin tänään Tampereen rautatieasemalla.

Ajetaanko pendolinoja nykyään kahdessa osassa vai katkeilevatko ne vai onko liittäminen vain yksinkertaisesti epäonnistunut?

Tilaus tehty

Palvelu ei sittenkään ratkaissut. Eikä äänestys. Pahoittelen. Tilasin eilen Mazda 2:n. En tiedä, johtuiko autonvalintaprosessin pituudesta vai alkaneesta vatsataudista, että tilauspapereiden allekirjoitus ei tuntunut mitenkään erityiseltä. Oletettavasti se sitten tuntuu hieman toiselta, kun "Sylvesterini" saan (niin, annoin autolle jo lempinimen...;).

Eilen aamulla alkanut vatsatauti on vienyt aika tehokkaasti kaikki mehut. Ei ole tullut syötyäkään kunnolla mitään sitten eilisen aamupalan. Nyt alkaa jo olla vähän nälkä... voisi ehkä uskaltaa jo syödäkin, jos vaikka sisällä pysyisi.

Lisähuolellisuus olisi tervetullutta

Lähdin tänään kävellen puolentoista kilometrin päässä olevalle bussipysäkille. Repussa olivat sisäpelikengät, juomapullo ja vaihtovaatteita. Kun lähestyin jo pysäkkiä, housuissa tuntui märkä läiskä. Kuvittelin, että tiestä oli roiskunut vähän enemmän vettä.

Pysäkillä odottelin vielä hetken bussia. Kun pääsin bussiin ja istuin alas, huomasin, mistä se kosteus oli tullut ja mitä muuta oli kastunut. Juomapullo vuosi. Ja ihan vain sen takia, etten ollut sulkenut korkkia kunnolla. Se oli väärillä jengoilla... Pitäisi keskittyä tekemiseen enemmän...;)

TAM-3 Tamperelaisen teekkarielämän perusteet 1

Wappuun on varauduttava ajoissa. Tamperelaisten teekkareiden wappu alkaa jo maaliskuun lopussa. Ilmoitustauluille on ilmestynyt julisteita, joiden otsikko on Wappu.

Tamppi on kyllä pitänyt itseään esillä pitkin vuotta. Eli jos tarkkoja ollaan, valmistautuminen wappuun on aloitettu jo syksyllä...

Ei sittenkään vielä

Eivätpä sittenkään vielä lopeta atk-lupaani TKK:lla. Olin saanut yöllä viestin, jossa tästä kerrottiin:

"...aiemmin ilmoitetusta poiketen vielä voimassa 21.5.2007 saakka, jotta yhteydenpitomme ei katkeaisi. Tämän jälkeen tunnuksesi poistuu käytöstä tehden tilaa uusille teekkarisukupolville."

Noh, olin kuitenkin jo varautunut lopettamiseen: kotisivut ovat muuttaneet ja kaikki kotihakemiston tavara on siirretty kotikoneelle. Kun tuli lisäaikaa, saattaa ehkä jopa kenties ehtiä käymään tarkistamassa, onko Windows-kotihakemistossa vielä jotain kiinnostavaa roikkumassa.

Mikä on vavvan määritelmä?

Elin epätavallisia hetkiä eilen kaupunkiliikenteen bussissa, kun en kuunnellut musiikkia. Ehdinkin sitten seurata paria pikkupoikaa. Toinen istui rattaissa keskivälikössä ja isänsä seisoi vieressä. Toinen pojista istui keskivälikön vieressä olevilla penkeillä isänsä kanssa ja kurkki laidan yli keskivälikköön. Arvelen, että molemmilla pojilla oli ikää noin 3-4 vuotta. Laidan yli kurkkiva poika selitti isälleen:
- Hei, toi vavva hymyili mulle. Se on tosi sulonen vavva.

Samaan aikaan tämä "vauva" jutteli takaisin omiaan omasta isästään ja äidistään.
- Toi on tosi kiva vavva, se vaan osaa puhua, jatkoi laidan yli kurkkiva poika.
- Säkin voit katsoa tota vavvaa, poika yritti saada isäänsä innostumaan.

Rattaissa ollut poika jutteli takaisin:
- Ei se oo mikään vavva... se kasvaa vielä isoksi, hän selitti ja huitoi vieressä seisseen isänsä suuntaan.

Oli siinä hupia kerrakseen, kun tuota seurasi. Ei tainnut oikein toinen pojista hahmottaa, että kyseessä oli ikätoveri eikä toinen puolestaan sitä, että häntä pidettiin vauvana....

Experiencing Lahti

Kävin viikolla Lahdessa työmatkalla. Enpä ollut käynyt siellä hetkeen enkä muutenkaan tunne kaupunkia kovin hyvin. Lähinnä olen osallistunut siellä luistelu- ja rullaluistelukilpailuihin. Niihinkin monta vuotta sitten.

Olin hieman ajoissa perillä, joten ehdin muun muassa juoda aamukahvia paikallisessa ylikansallisessa pikaruokaravintolassa. Samalla totesin, että paikka näyttää olevan eläkeläismiesten kokoontumispaikka arkiaamuisin. Ravintolan nurkan oli valloittanut isohko joukko hyvin vanhoja miehiä ja lisää tuli joku paikalle sinä aikana, kun valuttelin kurkustani alas maailman yleisintä huumetta (lue: kofeiinia) sisältävää mustaa litkua.

Lahdessa on kyllä vielä paljon nähtävää. Vierailuni oli jälleen sen verran lyhyt ja maantieteelliseltä alueeltaan rajoittunut. Tulipahan taas kuitenkin hieman lavennettua senkin kaupungin tuntemusta. Ja opinpahan myös tuntemaan erään Pälkäneeltä kotoisin olevan ihmisen, joka on Lahdessa töissä... tämä kohtaaminen oli jokseenkin yllättävä.

Toisenlainen ikäkriisi

Tajusin jokin päivä sitten, että pikkuveljeni täyttää huomenna keskiviikkona 24. Se tuntuu paljolta. Sitten mietin, että isoveljeni täyttää kesällä 29. Se tuntuu vielä enemmältä. Jotenkin juuri ja juuri olen hyväksynyt itse olevani 26 (ja 9 päivää), mutta yhtäkkiä tuntuu, että veljet ovat ihan liian vanhoja. Isovelikin melkein 30. Hui. :0

PS. Tänä aamuna edellisen postauksen hissuttelijakuski ajoikin bussia numero 30. Ja tietysti se oli 4 minuuttia myöhässä Turtolan pysäkillä...

Paniikki ohi

Kävin äänestämässä. Siitä huolimatta, että en ole aivan varma, kuulunko enää kohderyhmään, Nuorten vaalikone auttoi löytämään ehdokkaan. Eli enää ei ole paniikki päällä.

Joku saisi kyllä tehdä jotain tuolle Tampereen joukkoliikenteelle. Tänään bussissa melkein kaikki pysäytysnapit olivat rikki. Siksi en voinutkaan jäädä Turtolassa, kun bussi ei sitten pysähtynyt. Kävelin Iidesrannasta vajaa pari kilsaa sitten. Joku toinen päivä bussi oli jo Hervannassa 7 minuuttia myöhässä ja kuski ajeli niin hissuksiin, etten ehtinyt Turtolassa vaihtamaan bussiin 15. (Tämä kuski mm. pysähtyi ennen liikenneympyrää odottelemaan, vaikka ympyrässä ei ollut sillä hetkellä yhtään ketään sillä puolen, josta joku olisi voinut ajaa kylkeen... niitä oli vasta tulossa ympyrään.)

Niin, että seuraavia kunnallisvaaleja odotellessa... ehdin vielä avautua täällä ja TKL:n palautekanavilla (jonne olen jo yhden viestin pysäkeistä lähettänyt).

Vaalipaniikki

- Ennakkoäänestys alkaa tänään..., kuului aamulla radiosta.

Tänään. Tosiaankin. Eikä minulla ole vielä mitään hajua siitä, ketä äänestäisin. Olen paria vaalikonettakin kokeillut, mutten ole löytänyt mieleistäni ehdokasta. Toinen koneista olikin kyllä Iltalehden kone, joka etsii ehdokkaiden joukosta sellaisen, joka muistuttaa omaa kuvaa eniten... siitä nyt en kuvitellutkaan olevan mitään iloa varsinaisen päätöksen tekemisen kannalta.

Ja ennakkoäänestys päättyy jo ensi tiistaina. Pitäisi osata tehdä valintoja, kun en ole varma, olenko varsinaisena vaalipäivänä Tampereella. Silloin olisi kyllä hyvä tekosyy päästä käymään läheisellä Norssilla. Ehdokkaiden joukossa on kyllä sellainen, jota äänestin kahdeksan vuotta sitten. Olen kuitenkin näiden kahdeksan vuoden aikana todennut, että hänellä on mielipiteitä, jotka joutuvat törmäyskurssille omien mielipiteideni kanssa.

Päätöksen paikka

Olen yrittänyt viikonlopun yli miettiä, kumpi koeajamistani autoista olisi se, jonka haluan ostaa. En ole osannut päättää. Niinpä kysyn teiltä mielipidettä. :) Vaihtoehtoina ovat siis Toyota Yaris ja Mazda 2. Mielipiteitä ja perusteluja saapi jättää vaikkapa kommenttiboksiin.

TKK-kytkökset katkeilevat

Jos jokin aika sitten sain sanoa hyvästit TKK:n opintotukilautakunnalle, niin nyt on aika sanoa heihei TKK:n atk-keskukselle. Lopettavat atk-lupani 16.3. Tämän tarkoittaa sitä, että kotisivuni muuttavat. Iki-osoite kuitenkin on ja pysyy.

Kielten sekamelskaa

Jokin aika sitten etsin tätä:


Ja törmäsin ensin tähän:



Saman tyyppisiä videoita näyttää olevan olemassa enemmänkin. Hauskoja ovat. Onkohan suomen kielelle mitään sellaista kieltä, joka sopisi samanlaiseen sovellukseen?

Oikeastaan pitäisi alkaa siivoamaan, jos nuha-yskältään jaksaisi ja viitsisi... mutta kirjoitinpahan nyt tämän merkinnän.

Ääni lähti

Olin perjantaina sen verran kunnossa, että jaksoin lähteä Muistinnollaukseen. Olin lepäillyt aamupäivän eikä kuumetta ollut. Kurkku tosin oli vähän kipeä. Sen verran kipeä, etten pystynyt laulamaan. Siitä huolimatta, etten yhtynyt yhteislauluun ja yritin muutenkin säästellä ääntäni, jossain vaiheessa se vain katosi. Ei nyt ihan kokonaan, mutta hyvin pitkälti. Oli hieman vaikeaa kommunikoida hälyssä. Ja harmitti, ettei pystynyt vaihtamaan kuulumisia tuttujen kanssa. No, eipä kai sitä voi mitään, kun flunssa iskee päälle juuri väärään aikaan.

Viimeisinä kolmena kertana, kun olen ollut flunssassa (maalis 06, elo 06 ja nyt helmi 07), ääni on lähtenyt. Erittäin ikävää.:(

Nyt täytyy vaan yrittää lepäillä ja parannella. Kuumetta ei edelleenkään ole.

Luovutan, nyt mä luovutan

En tiedä, veikö tänään alkanut flunssa mehut vaiko kohtalotoverin löytäminen lähipiiristä mehut valitusinnosta Kelan suuntaan, mutta pistin tänään opintotukipalautuksen verkkopankissa maksuun eräpäivänä 16.4. Tuskin se valittamisesta tulisi miksikään tämä asia. Kurkkukipu ja tukkoinen nenä ajoi minut sängyn pohjalle...

Nyt sattuu Suvia päähän

Sain postissa jälleen kirjeen Teknillisen korkeakoulun opintotukilautakunnalta. "Vapauttava tuomio", ajattelin. Mutta ei. Ei se mennytkään niin!! Olen lukenut Kelan tekstejä aivan väärin. Ja näin ollen laskenut tuloni väärin. Joudun siis maksamaan kaksi kuukautta korkoineen takaisin (tekee 936,12 e muuten).

Vai, miten ymmärtäisit seuraavat virkkeet:
"Vuosituloa laskettaessa ei oteta huomioon [...] opintojen päättymisvuonna tutkinnon suorittamiskuukauden [...] jälkeen saatuja tuloja siltä osin kuin vapaa tulo ylittyisi niiden perusteella." (katkelma päätöskirjeestä)

"Mikäli vapaan tulon raja ylittyy, joudut aikanaan tulovalvontaan. Tällöin voit halutessasi palkka - ja muiden tulotositteiden avulla selvittää, miltä osin vapaa vuositulosi ylittyy valmistumiskuukauden jälkeen saatujen tulojen vuoksi. Opiskeluaikasina kuukausina tuloja voi olla tukikkx505e + tuettomat kuukaudetx1515e. Valmistumiskuukauden tulot ovat mukana opiskeluaikaisissa tuloissa vain, jos sinulla on vielä siltä kuukaudelta oikeus opintotukeen (eli jos valmistut 18.-31.päivänä). Valmistumiskuukauden jälkeisen ajan tulot huomioidaan maksuajan mukaan. Jos palkka on maksettu valmitumiskuukauden jälkeen, sitä ei katsota opiskeluaikaiseksi tuloksi (maksupäivä siis ratkaisee eikä ansainta-aika). Eli valmistumisen vaikutus tulee huomioida tulorajansa tarkkailussa." (katkelma TKK:n opintotukitoimiston virkailijan sähköpostista, joka on päivätty 14.12.2004)

"Jos vuositulot ylittävät vapaan tulon ja tuensaaja on opintonsa aloittanut tai valmistunut, hänen on huolehdittava siitä, että opiskeluaikana saadut tulot pysyvät laskusäännön "505 euroa tukikuukautta kohden ja 1 515 euroa tuetonta kuukautta kohden" mukaisina. Opiskeluaikaan kuulumattomien kuukausien tulot voivat tällöin olla miten suuret." (katkelma Kelan sivuilta)

No, nyt kun rupesin oikein tavaamaan Kelan sivuja uudestaan, niin lukeehan siellä myös seuraavaa (tiedä sitten, missä muodossa ollut loppuvuodesta 2004):
"Tuloista, jotka on maksettu opiskelijalle ennen opintojen aloittamiskuukautta tai opintojen päättymiskuukauden jälkeen, ei lasketa mukaan sitä osuutta, joka ylittää keskimäärin 1 515 euroa kuukaudessa. Opintotukea ei siis peritä takaisin niiden tulojen vuoksi, jotka katsotaan opiskeluaikaan kuulumattomien kuukausien tuloiksi."

Minun tulkintani oli (perustuen pitkälti opintotukitoimistosta saamaani vastaukseen) se, ettei valmistumisen jälkeisiä tuloja lasketa ollenkaan vapaaseen vuosituloon. Mutta se oli VÄÄRIN.

Kelan tulkinta onkin, että opintojen päättymisen jälkeen vapaaseen tuloon ei lasketa sitä osaa saadusta tulosta, joka ylittää 1515 €/kk.

On tämä niin väärin, niin väärin. Miksei asioita voi viestiä selkeästi?

(Jos jotain hyvää haluaa keksiä tästä, niin onneksi opintotuki ei ole sen isompi kuin on. Ei tarvi maksaa enempää takaisin...:P)

TAM-2 Käytöstapojen perusteet teekkareille 1

Oppitunti 1: Kun kutsut toisen organisaation edustajia yhteiseen palaveriin, muista tarjota heille jotain. Edes kahvia. Varoittava esimerkki käytöksestä, jota pitää välttää, on se, että itse juo kahvia, mutta ei tarjoa vieraille.

**

Kävimme tänään tutustumassa paikallisen ylioppilaskunnan flegmaattiseen hallitukseen, joka tyynesti ryysti omista kupeistaan kahvia, mutta ei tarjonnut sitä meille vierailleen (7 kpl).

Eräs asiasta tietoinen otti esille, että olen veljeni sisko.
- Ja Anteron sisko.
*hetken hiljaisuus*
- Jaa, tunteeks kaikki Anteron?
- No kyllähän kaikki nyt Anteron tuntee.
- Ai.

Tämäkään ei piristänyt väsyneennäköistä hallitusta.

Hyvää ystävänpäivää!

Hyvää ystävänpäivää juuri sinulle, joka tätä luet! :)

Ystävänpäivän kunniaksi toivon tietysti paljon uusia merkintöjä "ystikseeni" ;) Kävijälaskurin lukemat osoittavat blogin lukijakunnan olevan laajempi kuin kolme henkilöä...

Kun taas takaisin...

...muistoihin palasin... Minun ei anneta unohtaa, että olen joskus ollut opiskelija. Sain tänään kirjeen Teknillisen korkeakoulun opintotukilautakunnalta. Perivät minulta vuoden 2005 ajalta 2 tukikuukautta takaisin 15 prosentin korolla, jos en kiiruusti tee selvitystä siitä, että valmistuin 10.10.2005 eikä näin ollen vuoden kolmen viimeisen kuukauden palkkaa kuulu laskea vapaaseen tuloon.

Tiesin toki, että tämmöistä voi joutua selvittelemään, mutta olin jo kokonaan unohtanut. Ja onhan, hyvänen aika, valmistumisestani kulunut jo 1 vuosi ja 4 kuukautta. Pieni viive takaisinperinnässä. Ei muuta kuin kaivelemaan arkistoista palkkakuitteja. En ajetellut toimia ihan kupongin ohjeiden mukaan, kun siinä pyydetään "liitä mukaan tutkintotodistus tai vastaava". En todellakaan lähetä alkuperäistä. Kopio riittäköön. Pystyisköhän nykyisen työpaikkani opintotukitoimisto olemaan minulle avuksi? Ei tekisi mieli maksaa postimerkin hintaa tästä vaivasta.

Ikäkriisiä pukkaa

Täytän alle kuukauden päästä toisen kerran 25 (siis sen teorian mukaan, että naiset eivät koskaan täytä enempää kuin 25). Tässä iässä alkaa osata ottaa jo imarteluna sellaisenkin kommentin, jonka kuulin eilen.

- Sähän olet niin nuoren näköinen, vaikka oletkin jo ihan aikuinen.

Kaivoin muistilokeroistani kokemuksia, joista en ole ollut niin tyytyväinen. Mutta niiden tapahtuma-aikaan olenkin ollut nuorempi...;)

**

Ennen erästä uutta vuotta menin pikkuveljeni kanssa ostamaan ilotulitteita veljeni tarpeisiin. Veli oli silloin pari kuukautta vajaa 18 ja minä pari kuukautta vajaa 20. Kävelin kaupan tiskille ja esitin tilauksen myyjälle.
- Niin, olettekste yhdessä? sanoi myyjä osoittaen minua ja takanani seisovaa veljeäni (joka ei siis ole pikkuvelinimityksestä huolimatta ollenkaan pieni).
- Tai niin, onko sulla papereita?
Vilautin myyjälle ajokorttiani.

**

Kun olin 21-vuotias kävin joitakin kertoja Pälkäneellä yleisurheilun viikkokilpailuissa. Samana kesänä kuulin itseäni koskevat lausahdukset samalla kentällä.

- Katsopas nyt mallia, kun täti näyttää, miten moukaria heitetään.

- Niin, olitkos sää 17-sarjassa? kysyi toimitsija korkeushyppypaikalla.

**

Asuessani Ruotsissa keväällä 2004 eli ollessani 22 tai 23 Essinge kyrkan kyrkoherde tuli kyrkokaffeilla kysymään minulta:
- Är du en av dom konfirmanderna? Dom har sitt möte där.

Tuossa vaiheessa rippikouluiästä oli kuitenkin kulunut jo 8 vuotta eli kirkkoherran (tai oikeastaan rouvan) arvio heitti pahan kerran.;)

**

- Meitin vavva muuttaa pois kotoo.
- Niin, minkä ikänen sun tyttäres on?
- 25.
- Samanikänen kun minä.
- Siis vav-va.

Joukkoliikenteestä, jälleen

Avaudun Tampereen joukkoliikenteestä jälleen. Toivottavasti tämä aihe ei ala käymään tylsäksi. Blogini lukijakunta ei ole esittänyt mitään erityisiä toiveita aihevalikoiman suhteen, joten uskallan valita vanhan aiheen. (Hihkaiskaa, jos jo kyllästyttää!)

Tapahtuipa siis eilen:
- No! tuhisin, kun bussin ovi liiskasi minua jo toistamiseen väliinsä Keskustorin kupeessa olevalla bussipysäkillä.
- Se on, kun noi ovet ei meinaa totella.
- Jaa, sanoin ja vilautin bussikorttiani lukijalle.
- Sää oot nopee, tuumasi bussikuski, joka oli hetkeä aiemmin nähnyt minut Hämeenkadulla aivan Hämeenpuiston vieressä epätoivoisesti vilkuttelemassa pysähtymismerkkiä.
- Hmjuu, tuhisin vielä hieman hengästyneenä.
- Kato kun siinä ei oo ollenkaan pysäkkiä.
- Joo, mää rupesin sitten kattoon... niin, ei oo, vaikka on toisella puolen? huohotin.
- Joo ei.
- Järkevää.
- Joo, se on tätä logiikkaa.

Olin Hämeenkadun päässä, kun näin bussin 15. Koska kohdalla oli bussipysäkki, yritin pysäyttää bussia, koska seuraavan tuloon menisi tovi ja vaihtaisin mielelläni aikomani kauppareissun kotimatkaan. Bussi ei pysähtynyt. Tuijotin hetken numeroita pysäkin kohdalla ja totesin, ettei numeroa 15 näy. Luotin siihen, että seuraavalla pysäkillä Keskustorin laidalla joku pysäyttää bussin ja pinkaisin juoksuun. Matkaa on varmaan parisen sataa metriä. Ja ehdin kuin ehdinkin bussiin, vaikka oven väliin meinasinkin jäädä.

Tämä on jo toinen havaitsemani paikka, missä bussilla 15 ei ole vastinkappalepysäkkiä tien toisella puolen. Kokeilen varmaan jossain vaiheessa antaa TKL:lle vähän palautetta. Alkaa jo hieman rassaamaan. (Ja bussi numero 15 on aamulla Kaukajärven suuntaan tosiaan ajoissa ja illalla keskustaanpäin myöhässä ja monesti myös Kaukajäreven suuntaan).

Toinen asia, mikä kiusaa nimen omaan Keskustorilla, on, että bussipysäkkien sijoittelussa ei juuri ole logiikkaa. Minulle sopivien bussien (12, 15, 30 ja 31) pysäkit ovat aivan eri puolilla toria. Miksei noin samaan suuntaan meneviä busseja voida laittaa pysähtymään samalle pysäkille. Sen sijaan yhdeltä pysäkiltä lähtee busseja Linnainmaalle, Korkinmäkeen ja Järvensivuun (29, 31 ja 10). Ken Tamperetta tuntee, tietää, että kyseiset kaupunginosat eivät ole toisiaan nähneetkään. Bussien numeroinnin logiikkaakaan en täysin ymmärrä, mutta ehkä siinä on jokin syvempi olemus, jonka havaitsemin vaatii vielä perehtymistä tamperelaiseen ajatusmaailmaan.

Laulattaa, mutta laiskottaa

Kävin toista kertaa uudella laulunopettajalla. Mukava päästä taas kiinni lauluharrastukseen. Menee kyllä oma aikansa ennen kuin oppii täysin opettajan käyttämän kielen. Muutenkin uusia asioita on tullut paljon. Toistaiseksi kielikuvat eivät ole olleet vielä luokkaa "tukaanin nokka", "mikkihiiriposket" tai "diplomaattihymy", joihin olen aiemmin törmännyt.

Tänään tunnilla oli myös kuunteluoppilas. En tiennyt siitä etukäteen. No, ei se minua nyt niin kovasti häirinnyt. Laulutunnilla vaan päätyy tekemään sellaisia asioita, jotka saattavat hauskuuttaa jopa itseä puhumattakaan ulkopuolisista...

Jaa niin, palatakseni otsikkooni: harjoittelun suhteen olen ns. laiska. Ikinä ei muka ehdi. Olin kyllä vähän treenaillut, mutta enemmän pitäisi. Paljon enemmän. Seuraava laulutunti on kahden viikon päästä. Koitan tsemppailla.

Tulehduskipulääkekuuri

Lisäyksenä edelliseen: sain olkapääni hoitoon lääkäriltä tulehduskipulääkekuurin. Jokin jänne on tulehtunut. Sen siitä saa, kun menee tottumattomuuttaan pelaamaan lentopalloa. No, onneksi tuo ei ole este luistelemiselle. Huomisesta jumpasta en ole varma.

Epämiellyttäviä liikuntaan liittyviä kokemuksia

Pidän liikunnasta todella paljon. Silti siihen voi liittyä välillä epämiellyttäviä kokemuksia. Tässä lista joistakin, jotka olen kohdannut viimeisen parin kuukauden sisällä (itse asiassa yhtä lukuun ottamatta muut viimeisen puolentoista viikon aikana).

1. Kun lentopalloa pelatessaan saa olkapäänsä kipeäksi siten, että se ärtyy pahaksi yli viikko pelin jälkeen.
2. Kun on käynyt jumpan jälkeen suihkussa ja palatessaan suihkusta pyyhe ympärillään pukuhuoneeseen, palohälyttimet soivat.
3. Kun on niin kylmä, että sormet ja varpaat menevät tunnottomiksi luistelun aikana.
4. Kun saa sählypallon sormiinsa siten, että kaksi kynttä menee halki kahdesta kohtaa.
   

Teinixtouhua

Teinix-varoitus... perustin "ystäväkirjan". Haluan oppia tuntemaan sinut hyvä lukijani.:) Kysymyksiin pääset vastailemaan täällä. (Valitettavasti valikon tekstejä ei päässyt muuttamaan, pyydän kärsivällisyyttä...)

***

Tänään minulle soitti laajakaistan asentaja. Olisi halunnut sopia asennusajasta. Sanoin, että "käsittääkseni kaista toimii jo". Kuulemma maanantaina se oli kilpailevan operaattorin puolelta kytketty ja asentaja olisi halunnut tulla tarkistamaan talon puhelinkytkennät. Sanoi tarkistavansa vielä operaattoriltani, että en käytä jonkun muun linjaa... asentajasta en kuullut sen jälkeen eli ilmeisesti ihan oma linjani on käytössä.:)

Nettiylläri

Kotona toimiikin jo netti!! Ihan ylläri. Tällä viikolla sen oli tarkoitus tulla, mutta tarkkaa ajankohtaa ei minulle oltu kerrottu. Iskin modeemin seinään ja yhteys pelitti. En valita.:)

Pyynikillä, sittenkin

Kävin eilen sittenkin Pyynikillä. Elämäni ensimmäistä kertaa luistelemassa siellä. Jää oli ihan kohtuullisessa kunnossa ollakseen ensimmäinen jää (tosin en tiedä, voiko jäältä odottaakaan ihmeitä täällä). Matka pukuhuoneesta jäälle oli jäädytetty. Kuulemma jääpalloilijoita varten. Palloilijoita, joita ei ole ollut kaupungissa kuulemma miesmuistiin. Onneksi oli hieman lumireunaa, jota pystyi hyödyntämään jäälle siirtyessään.

Oli aika kylmä. Viihdyin jäällä vajaan tunnin. Kun palasin pukuhuoneen lämpöön, sormet olivat kohmeiset. Pian sormenpäihin alkoi sattua. Ihmettelin, etteivätkö varpaat olleetkaan niin kovasti jäässä, kun niissä ei vielä siinä vaiheessa tuntunut mitään (ne eivät siis tunteneet siinä vaiheessa varmaan mitään). Niin, vielä. Aika pian sain kärsiä lämpiämisen tuottamasta tuskasta, ja vielä ihan jonkinmoisen tovin. No, se kuuluu lajiin. Niin kauan, kun Suomi on halliton.

Pikaluistelutekoja

Olipahan jännittävä pikaluisteluviikonloppu. Pekka Koskela luisteli sprinttereiden MM-hopealle. Vielä ennen viimeistä matkaa Pekka oli johdossa. Lopulta ero voittajaan oli minimaalinen 7 sadasosaa. Harmittavan minimaalinen. Kaikesta huolimatta hopea on huippusuoritus! Yle teki hienosti raivattuaan tilaa suoralle lähetykselle TV2:een viimeistä ratkaisumatkaa varten. Muuten suorat lähetykset tulivat Yle24:n puolelta.

Luistelussa tapahtui viikonloppuna myös muuta. Susanna Potka rikkoi maailman cupin rajan Universiadeissa Torinossa. Ensi viikonloppuna Susanna pääsee osallistumaan maailman cupiin Heerenveenissä. Viikonloppuna kisattiin myös Nordic Junior Gamesit Alkmaarissa.

Ja Etelä-Suomeen tuli talvi. Juuri sopivasti. Nyt on paikka uusille nuorille pekkakoskeloille ja susannapotkille lähteä lajin pariin, kun sääolot sen vihdoin tänä talvena sallivat myös luonnonjääpaikkakunnilla. Pyynikille pitäisi pian päästä, Kangasalle pääsisi jo (jos olisi oma auto...).

Kummituslinja

Ihmettelin sunnuntaina 14.1. bussipysäkkejä, jotka kuuluvat bussille numero 31. En tiennyt koko linjan olemassaolosta. Koska pysäkit olivat kohtuullisen lähellä kotiani, päätin ottaa selvää, mitä reittiä kyseinen bussi kulkee.

Yllätyksekseni paikallisen kaupunkiliikenteen sivut eivät vielä viime viikolla tunteneet linjaa 31. Ajattelin, että ehkä se on lopetettu linja, kunnes näin bussin tuolla numerolla varustettuna keskiviikkona. Koska en tiennyt tarkkaan, mitä reittiä bussi kulkee, en osannut tehdä päätöstä, pysäyttääkö bussi vai odottaa viiden minuutin päästä tulevaa takuuvarmasti suoraa reittiä kulkevaa bussia. Ja samassa bussi sujahti ohi.

Eilen löysin mainospostin seasta lapun, jossa kysyttiin: "Oletko jo kokeillut asuinalueesi entistä parempia kulkuyhteyksiä?" (tjsp) ja siinä mainostettiin bussilinjaa 31, joka aloitti kulkemaan maanantaina 15.1. Selvisi senkin kummituslinjan arvoitus. Kovin suurta hyötyä linjasta ei minulle liene. Se liikennöi vain kerran tunnissa.

Kun lentokoneesta siivet pestiin

Tampereelta ei pääse lentämään suoraan Ouluun. On kierrettävä Helsingin kautta. Aamutuimaan, siinä neljän viiden aikaan aamulla, Tampereella satoi lunta. Joku sanoi, että se oli lähellä alijäähtynyttä vettä. Yhtä kaikki, konetta piti Pirkkalassa pestä (kertokoon joku minulle, millä se tuommoisessa kelissä pestään!). Kapteeni sanoi, että siihen menee ehkä 10 minuuttia. Se olisi tiennyt viivytystä lähtöaikaan viisi minuuttia. Lopulta pääsimme lähtemään 20 minuuttia aikataulusta jäljessä (klo 6.40). Helsingissä olimme 35 minuuttia aikataulausta myöhässä. Ja Oulun kone oli meidät auttamatta jättänyt.

Jouduimme odottamaan seuraavaa konetta kaksi tuntia. Sinivalkoinen lentoyhtiömme korvasi kärsimämme tappion kuuden (6) euron kahvilakupongilla. Lentokentän hintatason tietäen kupongilla ei kovin isoa aamupalaa saanut. Perillä Oulussa olimme noin puoliyksitoista ja Linnanmaan kampuksella yhdeltätoista.

Myöhästymisen johdosta missasimme yliopistotiedottajien talvipäivien alkuaamupäivän ohjelman. Emme esimerkiksi kuulleet joikua, nähneet palkittua itikkatutkijaa emmekä kaikkien paikalla olleiden yliopistojen esittäytymistä. (Aamupäivän ohjelman kuvaus on peräisin kuulopuheista...)

Lentoliikenne oli sekaisin vielä myöhemminkin päivällä. Matka Tampereelta tänne Ouluun saattoi kestää vielä meidän aamuista matkaamme kauemmin. Saa nähdä, miten koneet huomenna kulkevat. Onneksi minä olen jäämässä Helsinkiin.

Palvelu ratkaisee

Koeajelin tosiaankin eilen jälleen uutta automerkkiä. Auto oli mukavan ketterä ajella, mutta saamani palvelu oli lähes ala-arvoista. Ensinnäkin kävin liikkeessä ensimmäistä kertaa jo lokakuusaa eikä heillä silloin ollut antaa haluamaani mallia koeajettavaksi. Sopiva auto oli tarjolla vasta nyt (tästä sain tiedon viime viikolla). Sitten kun menin liikkeeseen, sitä henkilöä, joka koeajostani piti ollu kärryillä, ei löydy mistään. Joku random-myyjä alkoi sitten järjestellä koeajoani ja oli antaa auton minulle vain puoleksi tunniksi. Sanoin, että enhän minä siinä ajassa lumisadekelissä ja ruuhka-aikana kerkiä yhtään minnekään. Sitten tämä myyjä joutui huutelemaan toiselle myyjälle, että "menis kuuteen" ja toinen mumisi jotain vastaan. Kysyin:
- Onko tässä nyt joku ongelma?
- Ei tässä mitään... meidän sisäinen ongelma vaan, kun myyjä on varannut toisen myyjän ajoauton koeajoon eikä ole itse paikalla, myyjä yritti hymyillä.

Autolle siirryttäessä myyjä harjasi auton lumesta ja laittoi sen käyntiin. Mitään muuta opastusta en saanut eikä myyjä osannut edes vastata, pystyykö ratin korkeutta ja etäisyyttä säätämään.
- Laitanko tän oven kiinni, ettei sada lunta sisään, hän vain sanoi ja jätti minut autoon.
Toisissa liikkeissä myyjät ovat hieman esitelleet autossa olevia ohjauslaitteita ennen liikkeelle lähtöä. Koska aiempikaan myyjä, jonka kanssa asioin, ei varsinaisesti ollut merkin asiantuntija, kukaan ei ole kunnolla esitellyt minulle autoa.

Kun palasin koeajolta, myyjä lupasi laskea minulle tarjouksen. Hän ei tehnyt sitä heti, vaan lupasi lähettää sen sähköpostilla. Hän ei ollut kovin innokas esittelemään, mitä autoon kuuluu vakiovarusteina, joten minun piti arvailla, mitä haluaisin siihen lisävarusteiksi. Täytyy sanoa, että vaikka tämä auto oli koeajamistani neljästä merkistä top2:ssa, voi olla, että se jää liikkeeseen ihan vaan sen vuoksi, että en saa kunnon palvelua!

Niin kauan, kun olen autoton, saan vielä nauttia joukkoliikenteen ihastuttavista bussikuskeista. Tänään ensimmäisen bussin kuski oli pulisongeilla varustettu keski-ikäinen mies, joka tervehti jokaista kyytiläistä reippaalla sanalla "terve" (kuvittele tähän sellainen kummelimainen tamperelainen aksentti). Tervehdystä oikein säpsähti. Toinen aamun bussikuskeista olikin sitten nuorempi kaveri, joka katseli sisään lappaavia ihmisiä alta kulmain...

Och nu är det vinter i min älskade nord...

Eilen satoi lunta. Jee! Vihdoinkin näyttää talvelle. Täytyy vain toivoa, että ennustettu vesi- ja räntäsade ei pilaa talvea uudelleen. Pakkasta saisi olla, että saataisiin jää Pyynikille eikä tarvitsisi tyytyä kaukalossa luisteluun.

Yksi huonompi juttu tuossa lumessa on. Aion tänään jatkaa lokakuun lopussa aloittamaani autoprojektia koeajamalla jälleen uutta merkkiä. Viime viikolla olisi ollut paljon parempi keli testailla autoa, mutta enköhän nytkin selvinne... Autonhankintaprojekti onkin ollut jäähyllä sen jälkeen, kun muutin Tampereelle eikä ole tarvinnut enää päivittäin kulkea Orivedeltä. Autokuume jäi kuitenkin kytemään.

Julkisesta liikennöinnistä

Aamuisin yritän ehtiä bussiin, jonka arvioitu pysäkin ohitusaika lähipysäkilläni on 7.29. Jo ensimmäisenä aamuna opin, että aika ei pidä paikkansa. Bussi oli jo mennyt. Tarkemmin bussi ohittaa pysäkin noin kello 7.25. Tänäänkin sain juosta hullunlailla, että ehdin bussiin. Eilen myöhästyin ja päätinkin sitten mennä vastaavalla bussilla toiseen suuntaan. Se bussi oli tupaten täynnä ja kuski joutui jokaisen pysäkin jälkeen huutelemaan, että "tiivistetään siellä keskikäytävällä". Mieluummin siis koitan ehtiä jatkossa tuohon liian aikaisin menevään bussiin kuin mennä toiseen suuntaan menevällä...

***

Tampereella ei juuri harrasteta pysäkkiaikatauluja. Se on ärsyttävää. Pysäkillä kököttäessään ei ikinä tiedä, koska seuraava bussi tulee. Ellei sitten satu olemaan pysäkillä, jossa on katos ja nuo aikataulut. (Jokaisessa katoksessa ei kuitenkaan aikatauluja ole.) Tässä taannoin missasin neljä bussia, kun minun olisi pitänyt olla neljällä eri pysäkillä hieman eri aikoihin ja olin aina väärässä paikassa juuri, kun bussi meni. Pysäkkiaikatauluista olisi ollut tässäkin tapauksessa suurta apua.

***

Ammatti-ihmisetkään eivät ilmeisesti aina seuraa aikatauluja tai kelloa. Tässä taannoin istuin junassa matkalla Pasilasta Tampereelle. Vaunuun asteli konnari toista kertaa ja sanoi:
- Riihimäeltä tulleiden matkaliput, kiitos.

Katsoin kelloa ja totesin, ettei millään olla vielä voitu pysähtyä Riihimäellä, kun Pasilasta lähdöstä oli vain parikymmentä minuuttia.

Eräs matkustaja päätyi keskustelemaan konnarin kanssa:
- Varmaan tarkoitit Tikkurilasta tulleet.
- No, jos olet tullut Tikkurilasta, niin ok.
- Ei kun, eihän me vielä olla vissiin pysähdytty Riihimäellä.

Ilmeisesti tässä vaiheessa konnarikin katsoi kelloa ja kuulutti koko vaunun kuullen:
- Sen verran korjausta, että Tikkurilasta tulleet.

Kaaos siirretty

Kaaos on siirretty Etelä-Suomesta Länsi-Suomeen. Ja kuten tapana on, entropia kasvoi. Lähtöpisteessä kaaos oli vielä jokseenkin hallittu. Loppupisteessä aikalailla hallitsematon. Ja sen selvittämiseen menee vielä joku tovi.

Eilen jaksoi painaa koko päivän aamusta iltaan eikä illallakaan meinannut tulla uni silmään. Nyt väsyttää ja lujaa.

Kahvinkeiton jalo taito

Viime aikoina olen huomannut, että kahvin keittäminen on haastavaa hommaa. Tai liekö sitten ollut kyseessä ylenpalttinen aamutokkura, joka on aiheuttanut ongelmia kyseisestä tehtävästä suoriutumiseen.

Yhtenä aamuna kuuntelin, että kylläpä kahvinkeitin pitää outoa ääntä. Perehdyttyäni tarkemmin asiaan, totesin, etten ollut laittanut keittimeen vettä ollenkaan...

Toisena aamuna olin mitannut keittimeen vettä kupilla. Kaataessani valmista kahvia kuppiin, kahvia olikin enemmän kuin kuppi pystyi vetämään. Tämä oli jokseenkin hämmentävää aamuhämärissä... Vasta jälkeenpäin keksin, että tämä saattoi johtua siitä, että olin ehkä jättänyt kannuun vettä. Tätä en yleensä tee, joten se selittäisi sen, miksi en ollut asiaa havainnut etukäteen.

Mutta ennen kaikkea kahvinkeitto vaatii selvästi tarkkaavaisuutta!

Muutto aluillaan

Noniin. Ensimmäiset tavarat siirretty uuteen osoitteeseen. Enpä olekaan yleensä kävellen muuttotavaroita siirtänyt (jos ei lasketa muuttoa Otaniemessä pihan yli), mutta eilen tuli kannettua repullinen tavaraa 3 kilometrin matka etelämpään Tampereella. Lisäksi vanhemmat toivat joitakin tavaroita autolla. Tänään siirtyy lisää tavaraa ja loput loppiaisviikonloppuna. Joudun luopumaan Etelä-Haagan asunnostani, *nyyh*, jonne vasta reilu vuosi sitten muutin.

Hyvää ja siunattua joulua kaikille lukijoilleni!

Lyhytaikainen ilo?

Saa nähdä, taitaa jäädä netti lyhytaikaiseksi iloksi. Minulla on nimittäin edessä muutto vuodenvaihteessa ja *tadaa* yhteyden siirtämiseen menee jälleen 4-6 viikkoa. Eli kun eilen ilmoitin muutosta operaattorille, voinen odotella nettiä uuteen osoitteeseen tammikuun lopulla, jos vielä silloinkaan. On noi toimitusajat aikamoisia.

Muuttostressiä keventää sopivasti se, että vihdoin tuli hieman talvisempi sää ja on vielä jotain toivoa valkoisesta joulusta. Joululahjat on ostettu ja paketissa. On ihan kiva, että radiossa soi joululauluja, mutta valitettavasti ihan jokainen vanhan joululaulun rääkkäys ei korviani miellytä. Esimerkiksi Pauli Hanhiniemen versio Sylvian joululaulusta saa minut lähinnä surulliseksi.

Netti -- vihdoin

Yli neljän viikon odottelun jälkeen sain netin vihdoin siirrettynä Helsingistä Tampereelle. Kovin kauaa se ei ehdi nykyisessä osoitteessa olla, koska jo tammikuussa olen toisessa osoitteessa. Ehkä olen jälleen tammikuun ilman nettiä...

Nettiyhteyden siirtämisen lisäksi asentajan piti käydä tekemässä kytkentä talon puhelinkeskuksessa. Sen jälkeen hän oli osuutensa suorittanut. Vielä piti konffata modeemia, että yhteys alkoi toimia koneeseen asti. Onneksi sain henkilökohtaiselta it-konsultiltani asiantuntevaa puhelinneuvontaa...:)

Perjantai-ilta Helsingin joukkoliikenteessä

"Tätäkö olen kaivannut?" oli ajatus, joka tuli mieleeni tänään matkustaessani Helsingin joukkoliikenteessä, tarkemmin metrossa ja Pohjois-Helsingin bussissa. Humalaisia tai muuten pöllyssä olevia ihmisiä oli pilvin pimein. Sinänsä sain kyllä matkustaa rauhassa, mutta ilmapiiri oli levoton.

Ja ei. Tätä en ole kaivannut. On paljon muita asioita, joita Helsingistä kaipaan, mutta viikonlopun iltojen joukkoliikennettä en. Sen sijaan esimerkiksi luistelu on yksi asioista, joita on ikävä. Tänään onneksi pääsi pitkästä aikaa luistelemaan kunnolla. Voi voi, milloinkohan Tampereelle saadaan jäät? Näillä keleillä ei koko talvena! Kyllä Sorsapuiston kentälle suunnitellulle hallille on selvästi tilauksensa. Tekojäästäkin olisin jo hyvilläni.

Pankkivirkailijan tilannetajua?

Minusta tuli jokin aika sitten eläkesäästäjä. Kun olin allekirjoittanut sopimuksen ja lähdössä pois, virkailija muisti:
- Hei, saitko sä tommosen meidän joulukalenterin jo? Haluatko semmosen?

Otin kalenterin vastaan ja lähdin pois pankista. Kun vilkaisin kalenterin taakse, siellä luki JunioriKlubi. Liekö pankkivirkailijan tilannetajua vai sen puutetta?;)

Nyt se alkoi...

Tänään sitten aloittivat joululaulujen soittamisen radiossa. Kumma kun heti joulukuun alusta pitää aloittaa... "Last Christmas I gave you my heart", soi aamulla. Kaupoissa kuulin joulumusiikkia kyllä jo viime viikolla. En voi väittää, että "I saw mommy kissing Santa Claus" olisi erityisesti virittänyt minua ostotuulelle kylläkään...

Kritiikistä huolimatta täytyy tunnustaa, että olen itsekin aloittanut jouluun valmistautumisen: joulukortit on kirjoitettu...

EUROMED

Eipä voinut taaskaan olla huomaamatta, että kaupungissa vilisi arvovaltaisia vieraita alkuviikosta. Jo viikko sitten keskiviikkona Tampere-talon piha oli aidattu. Maanantaina kaupunki oli poliiseja täynnä ja vauhdikkaita autokulkueita näkyi liikkeellä. Maanantai-iltana koti-iltaani säestivät myös kadulta kuuleneet poliisin pillin vihellykset ja sireenien ulvahdukset. Onneksi yö oli jo rauhallisempi. Eilen Tampere-talon aitaus oli jo tipotiessään.

Saker och ting

Elämässäni sattuu ja tapahtuu kaikenlaista, mutta kertoilen näistä asioista sitten, kun siltä alkaa tuntua. Sen sijaan, että kertoisin, mitä minulle kuuluu, ajattelin postailla muutaman hajahavainnon ympäristössäni pyörineistä ihmisistä. Aloitan tästä päivästä.

Olin eräässä karkkikaupassa Helsingin asematunnelissa. Liikkeen ulkopuolella oli läjäpäin karkkipusseja ja lisää oli tulossa: eräs mies työnsi karkkilavaa sellaisella vipukärryllä. Hän totesi ympärillä pyöriville asiakkaille:
- Anteeksi, että vaivaan... olen lahja taivaan.
Samassa hän ohjasi kärrynsä päin suklaalaatikkopinoa ja kaatoi mennessään aikamoisen läjän.
- Ei päivää ilman vahinkoa..., mies tuumasi hyväntuulisesti.

--

Kuljen aamuisin töihin bussilla, joka on yleensä täynnä ammattikoululaisia. On matkassa muitakin, mutta suurin osa kyydissä olevista jää siinä kohtaa, mistä on lyhin matka erään Tampereen kaupunginosan ammattikouluun (joka muuten juhlallisesti käyttää englanniksi itsestään nimeä institute ja kattokoulusta college). Olenpa seuraillut tätä kirjavaa porukkaa joskus mielenkiinnolla.

Ensimmäinen havainto on, että monellakaan kyydissä kulkevalla ei ole reppua tai laukkua. Sen sijaan olen nähnyt mukana kulkevan pienen pakoputken. Tai toisinaan kampaamotarvikkeita sisältävän laukun.

Kerran harrastin olan yli lukemista ja huomasin, että eräs poika yritti ratkaista tytön puolesta densiteettilaskuja (mahtoivatko opiskella painoalaa). Luonnollisten logaritmien ratkaiseminen ei kuitenkaan näyttänyt menevän ihan oikein... tyttökin kyllästyi jossain vaiheessa ja repi prujunsa takaisin. Tosin tämä tuskin johtui siitä, että tehtävät eivät näyttäneet sujuvan...

Kerran istuin sellaisen 80-luvun (punkkarin?) tyyliin pukeutuneen pojan vieressä ja oletin, että hän jää ammattikoulun pysäkillä. Siinä olen nähnyt hänen ennenkin jäävän. Pysäkin tultua väistin kauemmas istumaan, mutta hänpä ei jäänytkään kyydistä. Varmaan sai sellaisen kuvan, että istuin hänen vieressään vain, koska se oli bussin ainoa vapaa paikka. Niin ei kuitenkaan ollut asian laita.

Seinäjoella...

Seinäjoella sataa aina, olen kuullut sanottavan. Aivan en tuota allekirjoita. Eilenkään ei satanut, vaikka kovasti meinasi ja sumu haittasi.

Saavuttuani Seinäjoelle heti ensimmäisessä kadunkulmassa joku pysäytti auton viereen ja kysyi, missä on Kalevankatu. No, enpä todellakaan tiennyt. Mutta pelottavaa, jos näytin paikalliselta! Luulin jo karistaneeni hartioiltani kaiken sen, mitä eteläpohojalaasuuresta ehti viime talven aikana mukaan tarttua...

Jotakin jutun juurta tarttui tällä kertaa matkaan...

Lahjaideoita vauvalle

Kuuntelinpa tässä päivänä muutamana, kun pari teekkaripojua jutteli takanani ruokajonossa. (Olisin kirjoittanut jo aiemmin aiheesta, vaan enpä ole voinut, kun uudessa majapaikassani Tampereella ei vielä ole nettiä.) Poikien jutustelu meni jotensakin näin:

- En tiedä, mitähän sinne veis mukana sille kummipojalle, kun se on vielä niin pieni... ihan vauva.
- No vie, Xboxi, pelejä..., toinen virnuili.
- Mut kun se on oikeesti näin pieni, sanoi kummisetä näyttäen lyhyttä välimatkaa sormillaan, joku viis, kuus kuukautta vissiin.
- No vie pari lavallista Tuttelia...
- Jaa, no en tiedä... en tiedä, käyttääkö se tai siis onko se semmonen, että sitä käytetään jossain vaiheessa joka tapauksessa...
- Niin, en tiedä... että onko se niin, että kun on rinnat ruvella, niin laitetaan Tuttelit tulelle...
Ja poikia huvitti. Täytyy kyllä myöntää, että itsekin naureskelin siinä omaan olemattomaan partaani poikien jutuille...;)

Todettakoon muuten, että tamperelaisissa teekkareissa on monta erittäin huonosti käyttäytyvää miespuolista henkilöä. Pipopäistä olisi voinut pitää tukkimiehenkirjanpitoa opiskelijaravintolan ruokapöydissä...

Jerusalem, manus & regi Bille August

Katsoin eilen Jerusalemin leffaversion. Bille Augustin käsikirjoitus perustuu kyllä Selma Lagerlöfin samannimiseen kirjaan, mutta aika höttöiseltä 2 tunnin ja 45 minuutin leffa kirjan jälkeen tuntui. Mutkia oli oiottu rajusti ja yksi keskeinen henkilö oli jätetty kokonaan pois. Myös joidenkin päähenkilöiden tekemisiä oli muuteltu merkittävästi kirjaan nähden. Suosittelen ehdottomasti kirjaa kaikille. Ei se leffakaan huono ole, mutta se kannattanee katsoa ensin, niin ei tule niin suurta pettymystä.

TAM-1: Oppitunti 4: loppuyhteenveto

Kohta on oleiluni teekkaritalossa ohi. Voisin kyllä todeta tähän loppuun, että rauhallisempaa on ollut kuin osasin odottaa. Ainoastaan ensimmäisenä yönä heräsin basson jytkeeseen aamuyöstä ja jonain toisena iltana käytävästä kuului kolinaa. (Kolinan aiheuttajaksi päättelin muutaman huonekalun, jotka olivat yön aikan ilmestyneet rappukäytävään.)

Olettaisin löytäneeni myös yhden perustelun oppitunnin 1 aiheeseen eli jääkaappikaljalle. Perustelu löytyi poikien vessan ovesta.:)



Ja jos ei olut riitä, niin ainahan voi turvautua vahvempiin:


Mitä käden ulottuvilla olleeseen viinan määrään tulee, on ehkä parempi, että olen lähes absolutisti. Eipähän tullut mitään kiusausta korkkailla erinäisiä pulloja...;)

Akuutti tarvis talvikengille

Tällä viikolla tuli yllättäen akuutti tarvis talvikengille. Lunta tuli tulvimalla. Talvikengät olisivat olleet poikaa jo niiden hakureissulla tiistaina. Sen verran syvässä sai kinoksissa kahlata. Illalla kokeilemani isoveljen saappaat eivät nekään toimineet kovin hyvin siinä kelissä, kun varsi oli niin leveä, että se hörppi lunta sisään, minkä kerkesi.

Keskiviikkona matka Orivedeltä Hervantaan kesti 20 minuuttia tavallista kauemmin, kun tuisku vaan jatkui. Iltaan mennessä tuisku oli tyrehtynyt, mutta tuulen tuiverrus tuntui edelleen luissa ja ytimissä. Ja joukkoliikenne oli sekaisin. Kummallista sinsänsä, koska on se talvi ennenkin Tampereelle tullut. Jouduin värjöttelemään puolituntia bussipysäkillä, kun kaksi vuoroa jäi tulematta ja myöhästyin samalla auttamattomasti sieltä, minne olin matkalla.

Tampere-sightseeing

Olin tänään matkalla Lielahteen. Olin katsonut Repasta suhteellisen huolimattomasti, missä pitää jäädä pois ja jossain vaiheessa tajusin ajaneeni auttamattomasti pysäkistä ohi. Ajattelin, että ajelenpa samalla bussilla sitten takaisin, kun oltiin jo niin "perämettissä", ettei siellä muita busseja kulkenut. Päädyin sitten Lentävänniemeen. Bussi seisoi noin 10 minuuttia ja lähti sitten paluumatkalle. Tällä kertaa osasin nousta pois oikealla pysäkillä.

Bussiseikkailun huono puoli oli se, että myöhästyin myöhemmin illaksi sopimastani tapaamisesta nolosti ainakin vartin.

Äntligen...

Sain eilen vihdoinkin Jerusalemin luetuksi. Palautin sen samantien, kun kerran satuin olemaan pääkaupunkiseudella. Yksi aikakausi on siis ohi ja 491 sivua vanhahtavaa ruotsin kieltä voitettu kanta.:) Jatkoin ruotsinkielisen kirjallisuuden parissa lukemalla junassa joskus aiemmin aloittamaani "Frågor, svar och fakta, Vem är Björn och vem är Benny och andra intressanta mysterier". Hieman eri tyylilajin kirja tuo kuin Lagerlöfin eepos.

Tampereella oli viikonlopun aikana tullut talvi. Lunta on jonkin verran ja aikasta kylmältä tuntuu. Ja mikä ikävintä, talvikenkäni ovat Orivedellä.:|

Polvi

Kai se on uskottava, ettei polveni kestä asfaltilla juoksua. Juoksin hieman alle 3 kilsaa ja pelasin tunnin sählyä. Paluumatkalla polvi oli niin kovin kipeä, että puolet matkasta piti kävellä. :( Se on ikävää, koska juokseminen olisi kuitenkin mukavaa...

TAM-1: Oppitunti 3: kertominen

Tänään tuli selväksi, että asuintalosta kertominen pitää tehdä harkiten. Satuin mainitsemaan eräälle teekkarille, missä tällä hetkellä majailen ja sain aikaan aikamoisen naurun purskahduksen...

TAM-1: Oppitunti 2: musiikki

Tänään opin, että tamperelaisessa teekkariasunnossa on soveliasta soittaa musiikkia viideltä aamulla niin lujalla, että naapurihuoneistossa korvatulpat korvissaan nukkuva herkkäuninen henkilö herää.

TAM-1 Tamperelaisen teekkariasumisen perusteet 1

Asustelen seuraavat kaksi viikkoa eräässä tamperelaisittain tunnetussa teekkariasuntolassa poikasolussa. Oletan, että tämä annos tamperelaista teekkariasumista riittää hetkeksi. Ajattelin jakaa teille, hyvät blogini lukijat, joitakin kokemuksiani tältä ajalta.

Oppitunti 1: Jääkaapin sisältönä lähinnä olutta.



PS. Erittäin iso plussa tässä asumisratkaisussa on työmatkan lyhyys.:)

Uusi KISS, vanhaa musiikkia

Silloin kun sunnuntai-iltaisin tulee ajeltua Helsingistä sisämaahan päin, kuuntelen mielelläni Uutta KISSiä. En niinkään kaipaa uutta musiikkia, vaan pidän 90 astetta -ohjelmasta, jossa soitetaan 90-luvun musiikkia. Sitä ei nykyään enää niin usein muuten kuule. Välillä kuitenkin kanavan kuuluvuus esimerkiksi Mutikon mutkissa on niin huono, että vaihdan suosikkikanavalleni, jonka kohderyhmän alaikärajan olen saavuttanut tänä vuonna. Se ei ole silti estänyt minua kuuntelemasta kyseistä kanavaa aina sen perustamisesta 1997 lähtien...;)

* *

Musiikilla on kummallinen vaikutus myös aerobic-tunteihin. Jos musiikki on miellyttävää, sitä jaksaa jumpatakin paremmin. Aivan joka kerta en ole ollut tyytyväinen TamppiAreenan jumppavetäjien valikoimaan... välillä on ollut Rednexiä ja Aquaa ja sen sellaista (niin, nämä edustavat sitä osaa 90-luvun musiikista, josta en niin välitä). Euroviisukappaleet sen sijaan ovat sopineet minulle, olenhan fani.;) Toivottavasti jumppavetäjät eivät kuitenkaan koskaan täällä sorru samaan kuin joskus Otaniemessä: diskohumpaksi väännettyyn Celine Dioniin tai teknojoulumusiikkiin.

Lasten lomaviikko

Oih! Olipa tänään kaupunkibussissa kerrankin kunnolla tilaa, kun koululaiset lomailevat.:) Oriveden bussissa tajusin loman merkityksen siinä vaiheessa, kun olin jäämässä bussista pois. Kukaan muu ei painanut stop-nappia eikä kukaan muu jäänyt bussista pois sillä pysäkillä. Olisikohan ystäväni bussikuski sen verran fiksu, että osaisi tästä päätellä, etten ole koululainen?;)

Vuosi sitten...

Valmistuin vuosi sitten. Onpas ensimmäinen vuosi diplomi-insinöörinä mennytkin nopeasti. Ei tunnu siltä, että siitä olisi vielä niin kauan.

Valmistumispäiväni kunniaksi liputetaan...;) No, oikeasti muistetaan Aleksis Kiveä ja on ehkä parempi sanoa, että Aleksis Kiven -päivä auttaa muistamaan valmistumispäiväni.

--

Näin tänään Qatarin kaksihenkisen karatejoukkueen. Taitaa qatarilaisia olla useampiakin osallistumassa karaten MM-kisoihin, mutta rautatieaseman pysäkille pysähtyneestä kaupunkibussin näköisestä tilausajosta tuli ulos kaksi Qatarin takkiin pukeutunutta miestä ja iso määrä laukkuja. Bussiin jäi vielä ainakin japanilaisen/kiinalaisen näköisiä ihmisiä ja kasseja, jotka kuuluivat Tsekin karate-joukkueelle.

Toinen qatarilaisista kipaisi tien toiselle puolen hakemaan hotellista kärryn kapsäkkien siirtämistä varten. Sillä välin toinen tervehti minua ja kysyi, mitä kuuluu. Kun qatarilaiset olivat päässeet laukkuineen tien toiselle puolelle, huomasin, että hotellin eteen kaarsi viisi taksia. Niistä tuli ulos USA:n karatejoukkue.

Rautatieaseman pysäkki on kyllä aitiopaikka Tampereen kansainvälisten tapahtumien backstagen seuraamiseen, kuten jo aiemmin totesin.

Thank you for the music

Eilen kiitin onneani, että pääsin bussissa päällä ollutta radiota karkuun mp3-soittimeni kuulokkeiden taakse. Radiossa oli käynnissä ohjelma, jossa haastateltiin jotain kivien halailijaa.
- Imetsä niinku jotain energiaa niistä kivistä? kysyi toimittaja...

Tuokin jo riitti, mutta ehdin kuulla myös, että halailija ei ota mukaansa aikuisia, mutta lapsia kyllä. Syy tähän oli se, että lapset "hahmottavat luonnon rytmin eri tavalla". Just joo.

--

Nyt illalla musiikista oli kyllä ehkä hieman haittaa, kun en ollut riittävän hereillä kuitatakseni takaisin bussikuskille. Hän oli aiemminkin kommentoinut pitkistä päivistäni, mutta nyt hän meni tulkinnassaan hieman liian pitkälle:
- On se raskasta toi koulunkäynti, kun on pitkiä päiviä.

KOULUNKÄYNTI?! Siltäkö tämä nyt näyttää, jos lähden aamulla kello 6.50 ja palaan 18.05 lähtevällä bussilla. Kyyllähän tietenkin naamani kukkii kuin milläkin teinillä... Äh, ehkä tämä on taas näitä tilanteita, jotka pitäisi ottaa imarteluna. Kyseiselle bussikuskille pitäisi päästä kuittaamaan jotain takaisin, kun pitempää päiväähän hän tekee kuin minä, kun ajaa molempia noista vuoroista.

Oivallisesti

Olin perjantaina kuvauskeikalla paikallisessa valmistumisjuhlassa, joka omassa opinahjossani kulki nimellä todistustenjakotilaisuus. Oli hauska päästä seuraamaan, mitä eroja tältä osin on näiden yliopistojen välillä. En nyt lähde tässä sen enempää eroja listamaan, mutta mainittakoon yksi, joka jäi harmittamaan. TTY:llä oivallisesti valmistuneet saavat 500 euron stipendin. Miksei näin voinut olla TKK:llakin? TKK:lla palkitaan aina vain nopeasti (eli <=4 vuodessa) valmistuneet.

Uudistusbuumi

Ensin olivat vuorossa sisäliikuntakenkäni. Vanhat alkoivat jo repsottaa saumoistaan ja ihmekkös tuo: kengät olivat noin kaksitoista (12) vuotta vanhat. Niin vanhat, että niihin oli (turhaan) ostettu kasvunvaraa.

Sitten vuoroon tulivat hiiri ja mp3-soitin. Niin, sain vihdoin aikaiseksi ostaa uuden "ämppärin" eikä tarvitse enää turvautua hätäapuun. :) Hiiren uudistamistarve ilmeni vasta jokin aika sitten. Ilmeisesti se oli syönyt liikaa pölyä tai jotain. Joka tapauksessa nyt minua palvelee uutuuttaan hohtava optinen sellainen. Hyvästi pallohiiret.;)

Rajansa kaikella

En ole tottunut, että maaseudulla (tai no, Orivesihän on kaupunki kyllä...) naapurit olisivat niin lähellä, että pihalla pyöriessään tarvitsisi miettiä, kuka näkee ja mistä suunnasta, mitä on tekemässä. Täällä se, että viereistä tietä kulkee ihmisiä, jotka sumeilematta pällistelevät pihaan, tekee olon hieman levottomaksi. No, pelkästään ohikulkiessa pihaan luodut katseet nyt vielä kestää, mutta rajansa on pällistelylläkin. Eilen, kun teimme töitä autotallityömaalla, eräs vanhempi mies pysähtyi tienlaitaan ja jäi siihen rintamasuunta pihaamme päin. Siinä hän sitten seisoa pönötti ja tuijotti tekemisiämme kädet selän takana eikä edes tajunnut lähteä pois, vaikka yritimme välillä tuijottaa takaisin. Sanoisin, että tilanne oli "hieman" kiusallinen.

Sisä- ja oikeusministerit Tampereella

- Ihan niinku mä olisin jonku kuullu sanovan, niinku uutisissa tai jotain, että täällä on joku kokous... mut emmä oo ihan varma, selvensi teinityttö kavereilleen tilannetta Tampereella, kun eilen odottelin bussia rautatieaseman tietämillä. Liikenne oli siinä kohdassa jokseenkin puuroutunutta.

Kyllähän siellä tosiaan EU-kokous onkin ja se näkyy liikenteessä. Poliisit ohjaavat liikennettä ja siitä huolimatta (vai ehkä juuri siitä syystä?) tänäänkin keskustassa vallitsi täysi kaaos. Sain katsella kuitenkin kaikessa rauhassa eväitä syöden, mitä rautatieasemaa vastapäätä olevan hotellin edessä tapahtui. Autoja tuli ja meni poliisisaattueissa. Ketään silmäätekevää en kyllä tunnistanut, mutta eipä minulla juuri ole kunnia tuntea EU-maiden sisä- tai oikeusministereitä näöltä.

Haamuja vai huonoa tuuria?

Olimme alkuviikon seminaarissa Mustion linnassa. Linnakierroksella saimme kuulla neljästä linnan kummituksesta ja minä ehdin työkavereilleni julistaa, etten usko kummituksiin. Enpä niihin Myttäälässäkään törmännyt, vaikka tiemmä niitä sielläkin piti liikkuman.

Maanantai-iltana istuin itsekseni huoneessani ja luin kirjaa. Sitten jokin rysähti. Ihmettelin, oliko jotain tavaraa pudonnut pöydältä alas vai mistä ääni mahtoi kuulua. Sitten huomasin, että seinällä ollut patteri oli lähtenyt irti kiinnityksistään. Asian tekee kummalliseksi se, että olin juuri samana iltana hieman aiemmin kertonut työkavereilleni myös siitä, kuinka Tukholmaan muutettuani aika alkuvaiheessa seinältäni putosi patteri. Liekö tämä sitten sattumaa ja huonoa tuuria vai onkohan niitä haamuja sittenkin...? ;)

Hätäapu

En ole kuollut tylsyyteen työmatkoilla, vaikka mp3-soittimeni kuolikin. Löysin hätäavun kännykkään integroidusta radiosta.:) Sitä kuuntelemalla olen selviytynyt matkoista suuremmitta tuskitta. Tosin totesin perjantaina, että tässä tapauksessa ei ehkä olisi kannattanut unohtaa kännykän laturia töihin. Radion käyttö kuitenkin syö akkua jonniin verran ja akku veteli viimeisiään perjantaina...

Kotinettikin saatiin vihdoin jaetuksi useammalle kuin yhdelle koneelle, joten paistaa se aurinko nettiriippuvaisenkin risukasaan tällä kertaa...;)

Le grande catastrophe!

Eilen sattui jotakin, mikä vielä tekee työmatkoistani ikäviä! Kävi nimittäin niin, että mp3-soittimeni rupesi oikkuilemaan.:(( Se ei oikein jaksa pysyä päällä, vaan menee pian päälle laittamisen jälkeen pois päältä ja tulee takaisin päälle itsestään ja menee pois päältä ja... Jokin kontaktihäiriö varmaan, mutta todella fataali bussissa viihtymisen kannalta! Sain musiikin vihdoin soimaan sekä meno- että paluumatkalla tänään, kun tarpeeksi kauan jaksoin yrittää. Onhan se Abban Dancing Queen ihan kiva biisi, mutta kun kuuntelee kymmenettä kertaa sen kahta ensimmäistä tahtia, alkaa jo tuskastuttaa... Onneksi lopulta pidempikin kontakti löytyi eikä tarvinnut viettää koko matkaa painellen virtanappia, olkoonkin, että sitäkään ei tarvittu siihen, että laite tuli päälle.

Iltapäivällä kiitin onneani, että sain musiikin pyörimään laitteessa, ettei tarvinnut kuunnella kahta kevään ylioppilasta. Heitä harmistutti se, että jotkut kehtaavat kysyä, miten ylioppilaskirjoitukset menivät.
- Se on vähän sama kuin kysyis toisen palkkaa, ei semmoista saisi kysellä... tai korkeintaan sillä tasolla, että "saaksä hyvää palkkaa, riittäks rahat bilitykseen niinku yleensä tonikäsillä tytöillä".
- Niin.
- Sitten jotkut kysyy silleen, että "meniks kirjotukset hyvin? Saiks monta ällää?" ja sit mä oon silleen, että ei nyt tullut yhtään ällää, pari jäi aika lähelle, mutta kirjotin eximian paperit - se on se toisiks paras arvosana, ja sitten ne on ihan silleen, että vähänks tyhmä ja vajaajärkinen tyttö.
- Niin no, aattele joskus sillon, kun tommoset vanhat patut on kirjottanu ei ollu niinku muutaku ällä, cee ja aa, et oli niinku vaan tosi hyvät, keskinkertaset ja tosi huonot.

Ja tämä vain jatkui...

Asem ja minä

- Ethän sää mahdu sinne sekaan ollenkaan, hymyili 95-vuotias isotätini viime viikolla, kun uutisissa puhuttiin Asem-kokouksesta ja siihen liittyvistä turvajärjestelyistä, ja olin juuri hetkeä aiemmin kertonut meneväni viikonlopuksi Helsinkiin. Hän osui melkeinpä oikeaan.;)

Lauantaina päivällä vaikutti kovin rauhalliselta. Ainoa, mikä pisti silmään oli poliisien epätavallisen suuri määrä katukuvassa ja yksi poliisisaattue, jota jouduin odottamaan ennen kuin pääsin ylittämään Mannerheimintien.

Kadulla käveli vastaan myös eräs poliisituttavani siviilipuvussa. Hänen niskassaan näkyi kuitenkin kierrejohto, joten todennäköisesti hänellä oli nappi korvassaan ja mitä ilmeisimmin hän oli työvuorossa. Emme pysähtyneet rupattelemaan, vaan moikkasimme ohittaessamme toisemme.

Illan pimennyttyä satuin olemaan Kiasman ja Postin välissä autokyydissä, kun radiossa kerrottiin, että poliisi on hajoittanut mielenosoitusryhmän Kiasman aukiolta... Siinä vaiheessa tilanne näytti jo rauhalliselta, olkoonkin, että hetkeä aiemmin olimme ihmetelleet poliisiautojen määrää Eduskuntatalon lisärakennuksen pihassa....

Synttärimeemi

Kun ei nyt ole parempaakaan kirjoittamista, niin jatkanpa meemiä, johon olen törmännyt monessa blogissa (Aamiainen Tiffanylla, Genre ja Ang mor in S'pore).

Mene Wikipedian nettisivuille ja etsi syntymäpäiväsi (esim. 30. elokuuta). Etsi kolme tapahtumaa, jotka tapahtuivat kyseisenä päivänä sekä kolme syntymää, kolme kuolemaa ja kaikki juhlapäivät.

Eli 4. maaliskuuta...

... on tapahtunut seuraavaa

• 1461 - Henrik VI menetti kruunun Ruusujen sodassa Edvard IV:lle.
• 1782 - Kuopio sai kaupunkioikeudet.
• 1955 – Saimaannorpan rauhoittava asetus tuli voimaan.

... ovat syntyneet

• 1678 - Antonio Vivaldi, italialainen säveltäjä
• 1951 - Chris Rea, brittimuusikko
• 1952 - Ronn Moss, yhdysvaltalainen näyttelijä ja muusikko

... ja kuolleet

• 1852 - Nikolai Gogol, venäläinen kirjailija
• 1994 - John Candy, näyttelijä, Camp Candy

(Näitä oli vain kaksi...)

... ja seuraavia nimipäiviä vietetään samaisena päivänä

• suomalainen kalenteri: Ari, Arsi, Atro
• suomenruotsalainen kalenteri: Adrian, Atle
• ortodoksinen kalenteri: Arvo
• saamenkielinen kalenteri: Lávrrohaš
• vanhemmissa kalentereissa: Adrianus, Arijoutsi

"Kyllä opiskelijat puolensa pitää..."

- Kyllä opiskelijat puolensa pitää... ainakin, kun kyse on leivästä, virnuili SPR:n veripalvelun sairaanhoitaja, kun rohkenin palata kysymään kahvilippua, joka oli jäänyt hemoglobiinin mittauksen yhteydessä saamatta.

Jo aiemmin hän oli keskustelumme aikana viitannut opiskelustressiin. En viitsinyt korjata, että en ole mikään opiskelija. Kai minä olen yhä niin teekkarin näköinen, etten voi kampuksella järjestettävässä verenluovutuksessa luovuttaa verta saamatta opiskelijaleimaa otsaani. Ei sikäli, mikäs siinä, sittenhän sitä paremmin sulautuu joukkoon...;) Oli muuten surkeat tarjoilut verrattuna Otaniemessä järjestettyihin verenluovutuksiin. Täällä sai yhden nyrkinkokoisen sämpylän ja kahvia. Otaniemessä sai aina sekä suolaista että makeaa.

Hemoglobiini oli 146. Ihan ok siis, muttei missään huippulukemissa. Parhaalla kerralla joskus lukema oli 165, mikä olisi tarkoittanut sitä, ettei kilpahiihtoladulle olisi asiaa. Onneksi en siis hiihdä kilpaa.;)

Tahaton laihdutuskuuri

Jokin aika sitten huomasin, että housut ovat löysiä vyötäröltä ja on pakko käyttää vyötä. Tänään minulta kysyttiin, olenko laihtunut. Olenhan minä. Sen totesin joskus housuhuomion jälkeen. Kiloja on karissut kaksi tai kolme. Ei mitään suunnatonta siis eikä se minua nyt haittaakaan, toisaalta ihan kivakin, että on vähän laihtunut. Laihtuminen ei kuitenkaan ole ollut mitenkään tarkoituksellista. Luulenpa, että se, että varsinkin alkukesästä olin aikalailla särki, rikki, puhki ja palasina, on saanut aikaan painon putoamisen.

Nyt menee jo paremmin, vaikken kaikkia palasia olekaan vielä saanut liimailtua takaisin paikoilleen. Alankohan siis nyt lihoa?! ;) Toivottavasti en ainakaan merkittävästi. Sitä vastaan yritän taistella muun muassa käymällä jumpassa ja suunnistamassa. Työpaikan painonseurantapiiriin en kyllä aio osallistua, mutta saattaapi sitä kuitenkin joskus astahtaa kahvihuoneesta löytyvälle vaa'alle.

Koira- ja vesiesteitä

Jaahas, onpas tullut pidettyä taukoa postailusta. Piti kirjoittaa jo joskus kohta viikonlopun jälkeen, mutta tässähän sitä ollaan jo puolessa viikossa menossa. Kävin taas iltarasteilla ja matkalla oli koira- ja vesiesteitä. Vesiesteet eli märät suot olivat miltei ensituttavuus tälle kesälle! Ei ole paljon tarvinnut varpaitaan kastella kesän suunnistusmettissä. Koiraeste puolestaan tulla hölkötti vastaan metsätiellä, jossa joku porukka lastasi puita auton lavalle. Este se oli sen takia, että pelkään koiria (ihan oikeasti!), joten jouduin kävelemään, kun en juosten uskaltanut vierasta koiraa lähestyä. Onneksi oli kovin rauhallinen tapaus tämä "Mosse"...

Vesiesteistä puheen olleen, toissa päivänä oli aikamoinen vesieste Hervannan valtaväylää alittavassa tunnelissa. Sadevesi oli jäänyt sinne niin, että oli pakko hilpaista väylän yli, kun ali olisi joutunut kahlaamaan.

Jollainlailla aiheeseen liittyen voisin tähän loppuun laittaa linkin viime perjantaina Ruotsiottelussa kuvaamaani videoon. Siinä Tanja Mäkinen heittää kiekkoa. Samaan aikaan kentällä tapahtui muutakin, sillä sekä mies- että naiskävelijät kävelivät omia matkojaan samaan aikaan radalla ja naisten 10 000 metrin juoksua oltiin kohta lähettämässä samalle radalle. Seurattavaa siis riitti enkä oikeastaan ollut hämmästynyt, etten illan jälkeen osannut kaverilleni vastata, mihin tilanteeseen ottelu jäi ensimmäisen päivän jälkeen. Liikaa seurattavaa kerralla.;)

.wmv (3,4 Mt)

Kun lähettäjä repliikit unohti

- Paikoillanne! sanoi lähettäjä niin painokkaasti, että saattoi kuvitella seuraavan sanan olevan "valmiit". Mutta ei.
- Jaa ni... ja nytten tulee pamaus.
Ja sitten tuli pamaus hetken päästä.

Tämä tapahtui tänään Oriveden nuorten yleisurheilun kaupunginmestaruuskilpailuissa, kun 9-vuotiaita tyttöjä oltiin lähettämässä matkaan 600 metrin juoksumatkalle. Pääsivät he hyvin matkaan lähettäjän sekoilusta huolimatta. Tyttöjä ohjeistettiin ennen matkaan lähtöä, ettei saa törmäillä toisiin ja että juostaan sisärataa paitsi etusuoralla kolmatta rataa ja että matkallakin saa ohittaa. Samat ohjeet saivat myös 10-vuotiaat tytöt seuraavassa lähdössä. Juoksijoita oli lähdöissä 5 ja 3. Aika vähän siis.

- Isi. Isii...
- Ni?
- Mullon pullo melkein tyhjä... mutta onneks on seuraavaks kuula, ku se ei oo niin kauheen... voimaa viävä, sanoi 9-vuotiaiden startissa hetkeä aiemmin 600 metriä juossut tyttö ja ojensi juomapullonsa isälleen.
- Jaa... haluaksää, että mää täytän tän?
- Mm... joo... kylmää vettä.

Kisoissa tuntui olevan vähemmän väkeä kuin silloin ennen, kun mekin kävimme torstai-illan taistoissa Suojan kentällä. Tai ainakin siltä minusta tuntui. Vai johtuikohan se mahdollisesti siitä, että olen kasvanut?;)

PS. Tämä on sadas postaukseni tähän blogiin.:)

Riäväkyläläisestä nyssekäyttäytymisestä

Olen hieman kummastellut riäväkyläläisiä tapoja nysseissä. Tapauksia on kolme.

1) Eilen joku yritti nousta Ruovedelle matkalla olleeseen bussiin samalta pysäkiltä kuin minä. Hän yritti ostaa tästä vakiovuorobussista kaupungin sisäisen lipun. Kuski tuumasi yrittäjälle jotakin, mitä en kuullut, ja sitten yrittäjä poistui bussista. Miksi ihmeessä hän halusi tehdä kaupungin sisäisen matkan muussa kuin kaupunkiliikenteen bussissa?

2) Tänään aamulla Hoitokodin pysäkiltä (pysäkki ennen TAYSia) nousi joku kyytiin. Siinä vaiheessa yleensä jäädään kyydistä vain pois, koska bussin päätepysäkki on keskustassa ja keskustaan voisi yhtä hyvin matkustaa kaupunkiliikenteen busseilla. Kaiken lisäksi tämä hemmo maksoi kortilla ja pysähdys kesti 3-4 minuuttia. Aika kauan siis. Ihmiset alkoivat jo pyöriä hermostuneina paikoillaan. Niin minäkin. Piti ehtiä vaihtamaan tiettyyn kaupunkiliikenteen bussiin. Ehdin kuitenkin.

3) Jos bussin istumapaikat ovat täynnä, jäädään käytävälle seisomaan. No, se on vielä normaalia, mutta jostain syystä ei kirveelläkään meinata siirtyä bussin keskiosaa pidemmälle. Sitten, kun ihmisiä tulee sisään entistä enemmän, lopulta jotkut ihmiset ovat aivan kuskin vieressä samaan aikaan, kun keskiosasta taaksepäin on hyvin tilaa käytävällä. En ole tällaiseen käytökseen pk-seudulla tottunut.

Phuksipallerot...

Tänään oli kampuksella paljon enemmän vilskettä kuin viime viikolla. Phuksipallerot nimittäin valtasivat alaa... niitä oli joka paikassa. Joku niistä otti ruokalinjastosta kaikkia mahdollisia tarjolla olleista ruokalajeista ja joutui maksamaan 1,5 euroa ekstrahintaa...;) Lisäksi kv-opiskelijatkin aloittivat orientoitumisensa ja niistä osa ajeli mm. vahingossa väärään suuntaan hissillä ja tukki opintotoimiston edessä olevaa käytävää.

Tutorit johdattivat seuraajiaan ympäri kampusta... kaljapullot kourassa. Kollegani kysyi, oliko meilläkin aikanaan niin. Ei ollut. Tässä on yksi merkittävä ero polyteekkariudessa ja Tampereen teekkariudessa. Täällä olutkulttuuri valtaa alaa myös koulun puolella. Otaniemessä kaljapullot otettiin esiin vasta iltatilaisuuksissa. Parempi niin.

100-vuotistapaaminen

Piitkästä aikaa kouluaikainen "jengimme" oli kasassa Tampereella viime lauantaina. Tapasimme teemalla yhteiset 100-vuotisjuhlat (4*25, kaksi jo saavuttanut neljännesvuosisadan, kaksi saavuttaa joulukuussa). Päivä kului lahjaostoksilla, hyvin syödessä ja iltaa istuessa. Ostimme kukin yhden lahjan ja arvoimme lahjan vastaanottajan.



Aika vaikeaa oli keksiä sellaista lahjaa, joka olisi sopinut kenelle tahansa kolmesta kaverista... taisin onnistua kuitenkin ilahduttamaan lahjan saanutta.:) Itse sain mm. kännykaveriksi Nalle Puhin.:) Illan mittaan pientä hilpeyttä aiheutti kuitti, jossa juoma oli kirjattu "Lasten limsaksi"...



Hehe...

Sateista ja salakuuntelusta

On se hyvä, että on vähän sadellutkin. :) Luonto varmasti nauttii. Minä sen sijaan en nauttinut niin kovasti keskiviikkona kastuessani... ja saattaa olla, että yskäni paraneminen otti hieman takapakkia. Siltä ainakin nyt tuntuu.

Ihmettelin eilen, kun aamulla kaatosateessa vaihdoin bussista toiseen Hämeenkadulla, että bussipysäkin vieressä pyöri jokin huoltomies sellaisen lehti/roskaimurin kanssa. Näytti siltä, että homma ei oikein edennyt, kun lehdet olivat märkinä liimautuneet kadun pintaan...

Musiikin kuuntelu on jälleen estänyt salakuunteluyritykset bussimatkoilla. Korvikkeena olen lueskellut hiljattain Blogilistalta löytämääni Salakuunneltua-blogia ja sen ruotsalaista versiota Tjuvlyssnat. Suosittelen!

Tuttu TV:stä ;)

Toista päivää uudessa työpaikassa ja heti pääsin televisioon.;) Olin mukana Unipoli Tampere -sopimuksen allekirjoitustilaisuudessa ja päädyin sitten Hämeen uutisiin...kuvituskuvaan. Ihan hauskaa, että uusi työ on käynnistynyt vauhdikkaasti.

Kävin tänään iltarasteilla pitkästä aikaa. Yskä ei ole vielä kokonaan hellittänyt, joten menin aika rauhakseen. Metsässä kierrellessä hieman sateli, mutta varsinaisesti kastuin vasta polkiessani metsästä pois noin viiden kilometrin matkan... ukkostikin, joten onneksi pääsin metsästä pois ennen kuin sää vallan paheni.

(Kuolleet pikselit <5) != vika

Jaahas, selvisi, että jos kameran LCD-näytössä on alle viisi kuollutta pikseliä, sitä ei vielä lasketa viaksi.
- Voit tietysti itse vaihdattaa siihen sen näytön. Se maksaisi noin 150 euroa, kertoi huoltoliikkeen edustaja puhelimitse.
Eli on tyydyttävä kovaan kohtalooni elektroniikkaostosrintamalla... Pisteet kotiin JAS-tekniikalle siitä, että palvelu pelasi niin, että lähettämääni kyselysähköpostiin vastattiin soittamalla. Säästyin retkeltä hankintaliikkeen tuoreeseen Pirkkalan myymälään ja pitkältä odotusajalta ilman kameraa, jotka olisivat olleet edessä, mikäli olisin toiminut siten kuin minua lauantaina neuvottiin.

Pirkanmaalaisstatukseni vahvistui tänään enemmän kuin osasin odottaa. Minun piti nimittäin vaihtaa kotikunnakseni Orivesi, jotta pääsen liikkumaan töihin yli sata euroa halvemmalla kuukaudessa kuin ulkopaikkakuntalaisena...:|

Tulostaiteilua ja pirkanmaalaistumista

Eilinen meni pitkälti Suunnistavan Uudenmaan aluemestaruusviestin tulospalvelun yhtenä lenkkinä pyörimisessä. Metsäänlähtijöiksi oli ilmoittanut 444 suunnistajaa. Näistä ehkä noin 18 ei lähtenytkään, mutta kiirusta riitti silti ihan mukavasti eikä vähiten ongelmia aiheuttanut joukkue, joka teki ennen lähtöä juoksujärjestysmuutoksen, mutta juoksi silti jollain ihan hatusta vetäistyllä juoksujärjestyksellä (ja tämän takia kone näytti heille kaikille hylkäysehdotusta...). Joitakin muitakin ongelmia oli, mutta kaikkiaan selvittiin ihan hyvin.:) Kuvia voi katsella Espoon Akilleksen sivuilta. Tällä kertaa asialla on ollut ammattikuvaaja Tommy Selin. Otinpa minäkin pari kuvaa ja yhden videopätkän, mutta jääköön nyt julkaisemattomiksi, kun on noita parempiakin tarjolla.:)

Nyt olen aloittanut uudelleen pirkanmaalaistumisen ainakin näin väliaikaisesti. Ja katsotaan, miten kotona asuminen lähtee sujumaan kuuden vuoden tauon jälkeen. Hieman jänskättää...:P Pääkaupungista lähteminen olikin yllättävän haikeaa. Isäni lienee oikeassa siinä, että "Helsingistä pitää lähteä vielä, kun voi. Jossain vaiheessa tulee aika, jolloin tuntuu, ettei voi lähteä."

Epäonnea elektroniikkakaupoilla

Miksi ihmeessä kohtaan jälleen ongelmia elektroniikan hankinnoissa?! Jääkaappiruljanssi olisi riittänyt hetkeksi palautus-huoltoyhtiö-rumbasta. Ostin eilen vihdoin nimittäin sen digikameran. Onnellisena Canon PowerShot A540:n omistajana tulin kotiin ja kokeilin hankintaani. Sitten huomasin, että LCD-näytössä on etsimenä käytettäessä yksi kuollut pikseli. Päätin palata tänään aamusta liikkeeseen vaihtamaan kameraa. No, sepä ei onnistunutkaan suorilta. Kamera pitää toimittaa huoltoyhtiöön, jossa tarkastetaan, täyttääkö vika vaihdon edellyttämät ehdot. Huoltoyhtiö ei tietenkään ole auki viikonloppuisin. Olisin voinut jättää kameran sen myyneeseen liikkeeseen jo nyt, mutta päätin yhtä kaikki pitää kameran viikonlopun yli ja toimittaa sen vasta arkena eteenpäin. Halusin käyttää juuri hankkimaani kameraa enkä joutua odottelemaan ikuisuuksia sen palautusta/uutta kameraa. Täytyy sitten miettiä arjen koitettua, onko se sininen pikseli oikeasti niin häiritsevä, että jaksan odottaa kameran käyntiä huollossa...:/

Tässä pari napsua Helsinki City GP:stä, jonne ehdin lopulta suunnistuskisajärjestelyiltä. Olin paikalla, kun Jarno Trulli ajoi korttelia ympäri, mutta en nähnyt mitään. Liikaa ihmisiä.

Kirjameemi

Antti heitti aika haastavan meemin ottaen huomioon, etten ole mikään lukutoukka... Mutta vastataan nyt haasteeseen...

1. Yksi kirja, joka muutti elämääsi:

Raamattu

Näin voinee sanoa, kun elämänkatsomukseni perustuu tähän opukseen. Se vaikuttaa elämääni jatkuvasti. :)

2. Yksi kirja, jonka olet lukenut useammin kuin kerran:

Per Nilsson: Hjärtans fröjd

Sain kirjan joskus lukioikäisenä koulusta. Muita kirjoja, joita olisin lukenut useammin kuin kerran, ei tule nyt mieleen.

3. Yksi kirja, jonka tahtoisit mukaasi autiolle saarelle:

Joshua Piven ja David Borgenicht: Tiukkojen tilanteiden käsikirja.

;)

4. Yksi kirja, joka teki sinusta hupakon (giddy):

Öh... enpä tiedä. Olisiko Katja Kallion Kuutamolla ... Siitä opin mm. mikä on eronneiden naisten joukkopsykoosi...;)

5. Yksi kirja, joka sai sinut puhkeamaan kyyneliin.

Hmm... varmaan Raamattu silloin, kun joku kohta on kolahtanut omalle kohdalle kovaa.

6. Yksi kirja, jonka toivoisit tulleen kirjoitetuksi:

Jaa-a... "Polyteekkariuden perusteet" olisi voinut tulla tarpeeseen phuksina... ;)

7. Yksi kirja, josta toivot, ettei sitä olisi koskaan kirjoitettu:

En nyt keksi...

8. Yksi kirja, jota luet paraikaa:

Selma Lagerlöf: Jerusalem (juu-u... edelleen ja på svenska)

9. Yksi kirja, jonka olet aikonut lukea:

Alexandre Dumas: Monte Criston kreivi

Olen sen joskus aloittanutkin, mutta se on jäänyt kesken...

Jahaa... haastan Emmin ja Apin.

Askel opiskelijastatuksesta ulos

Teekkarikalenterini loppuu syys-lokakuun vaihteessa. Päätin uuden elämänvaiheen merkiksi ottaa käyttöön jo nyt TEKin kalenterin ja samalla astua yhden asekelen kauemmas opiskelijastatuksesta. Hieman pelottavaa, että pitää pikku hiljaa ryhtyä oikeasti aikuiseksi...;) Opiskelijanahan sitä on korkeintaan nuori aikuinen. Tosin vanhaksi en suostu itseäni vieläkään sanomaan...

Sukua koolla

Olin viikonloppuna Pohjois-Pohjanmaalla sukukokouksessa. Reissussa tuli nähtyä monta ennen tuntematonta sukulaista ja muutama vanha tuttukin. Sain myös tietää lisää sukuun liittyvistä karmivistakin historiankäänteistä. Itse sukukokous oli pohjoispohjalaiseen tapaan (?) tiukasti aikataulutettu ja ohi ennen kuin ehti huomatakaan. Eikä niihin "uusiin" sukulaisiin ehtinyt juuri tutustua. Moista kiirettä en ehtinyt "eteläpohjalaisen koulutusjaksonikaan" aikana kohdata, että liekö pohjoisemmassa ollaan vielä vilkkaampia. Täytyypi perehtyä sukuasioihin myöhemmin tilaisuudessa julkaistun sukukirjan sivujen välityksellä.

Ryntäys kotisivuille

Olen tässä viime viikot kummastellut sitä, että kotisivuillani on käynyt huomattavasti tavallista enemmän vierailijoita. Useimmat ovat päätyneet sinne käyttämällä Googlessa hakusanoina "suvin kotisivu" tai "suvi kotisivu". Tietääkö joku, onko tällä hetkellä joku julkkis-Suvi, jota ihmiset etsivät? Vai johtuneeko ryntäys kuitenkin vain siitä kummallisesta tosiseikasta, että kotisivuni tulee ykköslinkkinä Googlesta noilla hakusanoilla?

Next step

Näyttää siltä, että päädyn syksyksi töihin aiemmin rumaksi tuomitsemaani kaupunkiin. Ehkä siihen kaupunkiinkin tottuu, kun työpaikka on ainakin juuri sellainen, mitä olen kaivannut.:) Muutos tulee aika kiireellä, joten järjestelyä riittää. Olen vain harmittavasti juuri nyt aika pahassa kesäflunssassa...:(

Kesällä tavattiin

Pääsin mukaan Ristin killan kesätapaamiseen, kun alkuperäiset suunnitelmat tälle viikonlopulle romuttuivat jo aikapäiviä sitten. Jos kaikki olisi mennyt, kuten vielä toukokuun lopussa ajattelin, olisin ollut aivan toisaalla Suomessa, mutta tässä vaiheessa olin vain tyytyväinen, että pääsin näkemään vanhoja tuttuja ja vähän Etelä- ja Pohjois-Savoakin.

Kesäinen viikonloppu luonnon rauhassa Joroisissa sujui mukavasti. Reissun erikoisin tapaus oli ehdottomasti Varkaudessa sijaitsevan Mekaanisen musiikin "museon" (aivan oikein: liikennemerkeissä museo-sana oli kirjoitettu heittomerkkeihin) esittelijä. Saksalaissyntyinen vanhahko mies veti kunnon show'n ja tuputti samalla poliittista propagandaa. Ei siinä tiennyt, itkeäkö vai nauraa...;) Olipa siellä museossa ihan oikeasti museotavaraakin nähtävänä.

Puutalkoissa paita pihkaantui pahanpäiväisesti. Saa nähdä, saanko sitä puhtaaksi millään. Talkoot kävivät sopivasta treenistä: hauislihakset tulivat kipeiksi...:)

Pirates of the Caribbean, Dead Man's Chest

Kävin eilen katsomassa itsekseni Pirates of the Carribeanin kakkososan. Täytyy myöntää, etten oikein täysin muistanut, mitä ykkösosassa oli tapahtunut ja olin sen vuoksi vähän ulalla. Ykkösosahan oli teattereissa kolme vuotta sitten ja muistin vain, että se oli hyvä. Nyt en ihan täysin päässyt juoneen kiinni, kun en tosiaan edellisestä muistanut niin paljon. Elokuva oli silti kyllä ihan viihdyttävä. Lopussa ei ollut kunnon loppuratkaisua, vaan enemminkin elokuva päättyi ikään kuin kesken ja voi olla, että kolmososan ilmestyttyä tulee pakottava tarve mennä katsomaan sekin...

Duathlon

Pyöräilin tänään suunnistamaan. Yhteensä pyöräilykilometrejä kertyi noin 29. Tuli siis käytyä läpi duathlon, jossa lajeina olivat pyöräily ja suunnistus. (Sikäli tietysti laji ei täytä duathlonin tuntomerkkejä, että pyöräilyä tuli sekä ennnen että jälkeen suunnistuksen.) Taannoiseen triathloniin tuskin ryhdyn ihan hetkeen. Muuttotouhut saavat nyt vähän aikaa olla ihan omissa oloissaan...;) Nyt kyllä jaloissa painaa melkein enemmän kuin triathlonin jälkeen... humm.

Särkänniemeen, Särkänniemeen!

Vietin eilisen päivän Särkänniemessä Tampereella asuvan kaverini kanssa.:) Kivaa oli, vaikka ilman huonoa oloa en säästynytkään. Kai se oli laitteista uusin, Take Off, joka aiheutti vanhalle vatsanväänteitä. Sen sijaan Tornado oli ihan huippu.:) Kyllä sitä kerran kuudessa vuodessa pitää tuollakin käydä.

Lauantaina jännäsin Kalevan Kisoja. Seura- ja joukkuekaverini Tanja Mäkinen johti kiekkokisaa viimeiselle kierrokselle asti, mutta jäi sitten harmittavasti hopealle. No, "hoppee ei oo häppee" vaan hieno suoritus, eli onnittelut Tanjalle!:) Muutenkin kisoissa vilisi tuttuja nimiä. Olen muun muassa ollut useamman kerran samalla lähtöviivalla 3000 metrin esteet voittaneen Mira Tuomisen kanssa. Niissä (piirinmestaruus yms.) kisoissa minulla ei ollutkaan koskaan mitään jakoa. Myös 7-ottelun voittaneen Sanna Saarmanin kanssa olen kamppaillut (hyvin epätasaväkisesti) 6-ottelun piirinmestaruuskisassa 15-vuotiaana. Lisäksi olen heittänyt kiekkoa kisojen supernaisen Niina Kelon kanssa useampia kertoja samoissa kisoissa ja kerran samalla kiekkoleirillä. (Tällöinkin tietenkin olin selkeä altavastaaja...;) Niinan monipuolisuus on kyllä todella ihailtavaa. Miesten 10-ottelun joutui harmittavasti keskeyttämään 400 metrin juoksussa veljeni entinen kilpakumppani Mikko Halvari.

Jotta postaukseni olisi mahdollisimman sirpaleinen, niin mainittakoon lopuksi, että sain taas tänään kiittää onneani, että omistan mp3-soittimen. Pikavuorobussissa pärisi jokin (ehkä ilmanvaihtosysteemi) niin kamalasti, että ilman soitinta olisi melkein kolmen tunnin bussimatkalla mennyt hermo! Musiikillakaan ei pärinää pystynyt peittämään kokonaan.

Kymmenen vuotta sitten...

Tasan kymmenen vuotta sitten pääsin ripille Messukylän kirkossa. Hui kauhistus, kuinka kauan siitä jo on! Rippikoulukavereistani yhden kanssa olen pitänyt sen verran yhteyttä, että on aina silloin tällöin nähty. Silloin tällöin tarkoittaa tässä tapauksessa muutaman vuoden välein... viimeksi näimme noin vuosi sitten.

Tulin tänään Tampereen kautta Orivedelle. Tampereella satoi ja jostakin syystä ensimmäistä kertaa koskaan mieleeni tuli ajatus, että Tampere on oikeastaan aika ruma kaupunki ainakin lähestyttäessä keskustaa Viinikan liikenneympyrän suunnasta. On siellä kyllä tietysti niitä kauniitakin paikkoja.

Sateinen näkymä linja-autoasemalta Ratinan stadionille toi mieleeni sisulisähuipentuman kiekkokisat, joita useampana vuotena peräkkäin ratkottiin kaatosateessa. En muista tarkkaan, minä vuosina ja monenako vuonna juuri kiekkokisan aikana satoi vettä, mutta useampia niitä oli. En muista, että kertaakaan olisin heittänyt moukaria tai keihästä tai työntänyt kuulaa tai juossut vesisateessa sisulisähuipentumassa, mutta kiekkoa muistan heittäneeni. Ilmeisesti sateen tuoma haasteellisuus ja kilpailun tärkeys minulle ovat painaneet mieleeni nuo kerrat, kun tuskaisesti on yrittänyt kuivata

1) kiekkoa,
2) omia sormiaan,
3) rinkiä ja
4) heittokenkiä,

jotta saisi edes jonkinlaisen hallitun suorituksen aikaiseksi. Kilpailin yhteensä seitsemänä vuonna sisulisähuipentumassa. Niistä kahdella tai kolmella kerralla kotiintuomisena oli piirinmestaruusmitali nimen omaan kiekosta. Sitä en muista, olivatko mitalikisat sadekisoja vai eivät. Todennäköisesti eivät, koska en pitänyt sateessa heittämisestä.

Palautuminen

Olen yllättynyt, että viikonlopun pyöräretkestä palautuminen on sujunut niin nopeasti. Maanantaina ajattelin, etten kyllä pyörän selkään nouse, mutta nuosimpa kuitenkin, kun päätimme kaverini kanssa mennä uimaan Munkkiniemen rantaan (jossa oli muuten sinilevää!!). Sinne on matkaa reilut 5 kilometriä eikä pyöräily tuntunut ollenkaan pahalta eivätkä lihakset olleet kipeät. Eilen pyöräilinkin sitten taas jo reilut 25 kilometria hyötyliikuntana ja illalla jaksoin polkea ihan reipasta vauhtiakin. Tosin joku vielä reippaampi polkija ohitti minut hirveää vauhtia, vaikka minullakin oli mittarissa jotain 24 km/h...

Aiemmin mainostamani Suvi Koskelaisen musiikkia löytyy muuten hänen omilta kotisivuiltaan ja mp3-tiedostojen laatukin on parempi kuin Mäkkärin sivuilta ladattavan. Käykäähän tsekkaamassa: http://suvikoskelainen.net/ :) Tämä tiedoksi erityisesti niille monille, jotka ovat päätyneet lukemaan blogiani kaimani nimeä hakusanana käyttäen.;)

Pyöräillen Porkkalaan

Viikonloppuna tuli vähän retkeiltyä aika ex tempore -hengessä. Päätin viime torstaina kaverini innostamana lähteä hänen kanssaan viikonloppupyöräretkelle Porkkalaan. Ajoimme lauantaina sinne, yövyimme teltassa ja sunnuntaina palasimme sivistyksen pariin. Kilometrejä kertyi matkamittariini reilut 130. Mukava reissu, vaikka tuliaisina sainkin kesäsäärieni täydennykseksi aurinkoihottumaa ja palanutta ihoa reisiin ja sääriin. Sitä ei vaan itsekään aina jaksa uskoa, että palaa niin helposti eikä tuulisella säällä huomaa, kuinka polttava aurinko onkaan.

Loppumatkasta aloin olla jo hieman uuvahtanut, mutta kun rauhakseen poljeksi, niin jaksoi kyllä ihan hyvin. Lopun kaupunkiosuudella kävi reissun ainoa varsinainen haveri, kun kaverini eturengas puhkesi räjähtäen Kivenlahden pyörätietyömaalla. Onneksi lähellä oli huoltoasema, jonka pihassa renkaan paikkaaminen onnistui helpohkosti.

Niin, digikameravinkkejä vastaanotetaan edelleen, koska nyt on tältä erää viimeinen filmi kuvattu täyteen!

Elektroniikkahankintalistalle

Juu-u, pitäisi vissiin hankkia mp3-soitin isommalla muistilla. 128 Mt riitti juuri matkalle Pälkäne-Helsinki, mutta tänään jouduin matkalla Orivesi-Helsinki kuuntelemaan samoja kappaleita uudestaan. Eikä se ole kivaa.

Elektroniikkahankintalistalle kuuluu myös digikamera. En ole saanut aikaiseksi sellaisen hankkimista. Päätän aina, että käytän viimeistä filmiäni, mutta silti vain lykkään digikameran ostoa. Nyt olisi taas saumaa noin viiden kuvan päästä harkita kameran hankintaa. Suosituksia hyvästä pokkarikoon digikamerasta otetaan vastaan.:)

Se parhaiten nauraa, joka...

Niinhän siinä sitten kävi, että tänään oli minun vuoroni kastua uintireissulla muutenkin kuin uidessa. Kova sadekuuro alkoi, kun olin pukuhuoneessa pukemassa. Odottelin pahimman kuuron laantumista ja lähdin sitten juoksemaan sandaalit jalassa takaisin... matkaa oli noin 500 metriä ja melkein koko matka ylämäkeä. Meni vähän lihakset hapoille.:/

Eilen kävin katsomassa veteraanikisoja Oriveden kentällä. Aika hyvin siellä heittivät moukaria mummot ja papat. Ja juoksivat ja hyppäsivät pituutta. Koskaan ennen en ole muuten kenenkään miehen nähnyt kampaavan jakaustaan ojoon ennen pitkän matkan juoksua... ulkonäkö ennen kaikkea, vissiin.:)

Ukkosmyrsky

Eilinen ukkosmyrsky oli tarpeen lievittämään tuskastuttavan kuumaa ilmaa. Minä olin sen aikana kiltisti sisällä, mutta äidille sattui huonompi tuuri. Hän oli juuri ennen myrskyä lähtenyt uimaan...:/ Uintireissusta tulikin kokonaisvaltainen kastumisreissu.

Itse kävin uimassa myöhemmin illalla ja vesi tuntui paljon lämpöisemmältä kuin aikaisemmin päivällä auringon paahteessa juoksulenkin päälle. Vilvoittavaan pulikointiin liittyi tällä kertaa yksi epämiellyttävä elementti: sain kesän ensimmäistä kertaa vettä korvaani hypätessäni pää edellä järveen...

Uimisen ihanuudesta

Ulkona on polttava helle. Sisällä on tukahduttavan kuuma. Onneksi uimaranta ei ole kaukana ja siellä voi käydä monta kertaa päivässä. Uimisen jälkeen jaksaa paljon paremmin taas olla ja puuhailla. Uintireissuilla ehtii myös ajatella asioita ja tarkkailla kanssauijia. Tänään oli erityisen kiva pulahtaa uimaan pyörälenkin jälkeen, jonka tein hellesäätä ja veljeni kauhistelua uhmaten.:)

Muutama uintireissujen aikainen havainto Oriveden nuoremmasta polvesta on saanut suupieleni kohoamaan.

Kaksi pikkutyttöä seisoi laiturilla ja hyppi välillä veteen. Siinä sivussa toinen heistä selitti:
- Siellä mökkirannassa, kun ei oikein tunne sitä rantaa eikä tiedä esimerkiks, millasia kaloja siellä on, niin ei siellä oikein osaa uida.

Toisella kertaa, kun olin tallustelemassa uimarannasta poispäin, kaksi pikkupoikaa ajeli pyörällä edelläni. Toinen heistä pysähtyi ja jätti pyöränsä puolittain erään talon pihatien suuhun. Perässä tullut poika pysähtyi myös ja jätti pyöränsä kumollaan toisen pyörän perään, jolloin poikien pyörät tukkivat puolet tiensuusta. Pojat marssivat peräjälkeen talon autotallin taakse, mikä tarkoitti samaa suuntaa, johon he olivat olleet matkalla ja johon minäkin olin matkalla. Siellä autotallin takana pojat seisoivat sitten rivissä pissalla. Autotalli ei toki suojannut ohikulkijoita tältä näyltä muuta kuin rannastapäin lähestyttäessä...

Kauniit kesäsääret

Tässä resepti kauniiden kesäsäärien saavuttamiseksi:

• harrasta ahkerasti suunnistusta äläkä väistele metsässä tiheitäkään metsäosuuksia tai kivikoita,
• auta mahdollisimman monessa muutossa äläkä suotta katso liikaa, mihin astut ja missä on laatikoiden ja huonekalujen kulmia, ja
• ole mukana järjestämässä suunnistuskisoja ja vie rohkeasti opasteita tienvarteen nokkosista ja ohdakkeista piittaamatta äläkä välitä siitä, jos retkipöydän pystyttäminen ei ihan heti onnistu tai paarmat saartavat heti, kun pysähdyt.

Näitä ohjeita noudattamalla saavutat varmasti "kauniit" kesäsääret, jotka ovat täynnä mustelmia, naarmuja ja haavoja sekä erilaisia pistoksia ja paukamia.;)

Muuttoputki

Viime viikolla oli oikein kunnon muuttoputki. Autoin ensin parin kaverin muutossa ja viikonloppuna oli sitten se isompi rysäys. Vanhempani nimittäin muuttivat pois Myttäälän kartanosta, joka oli ollut Hämeen tutkimusaseman päärakennus vuodesta 1928, omakotitaloon Orivedelle. Menin Pälkäneelle perjantaina. Pakkailupuuhaa riitti pitkälle yöhön ja muuttoautot tulivat aika aikaisin lauantaiaamuna. Kovin pitkiä yöunia ei siis ehtinyt nukkua. Puolenyön jälkeen ehdimme pari minuuttia miettiä, oliko sähköt katkaistu heti kuunvaihteessa, kun valot pimenivät. Onneksi katko ei kuitenkaan ollut kovin pitkä eikä kauhuskenaario sähköjen katkaisemisesta ollut todellinen. Sähkökatko olisi tietänyt sitäkin, että vedentulo olisi lakannut.

Lauantaina jotakuinkin neljän tunnin työskentelyn jälkeen pääsimme lähtemään liikkeelle. Minä pääsin elämäni ensimmäistä kertaa rekan kyytiin. (Rekkaa muuten ajoi aiemmin mainitsemani NHL-varauksen isä...:)) Aikasta jännää oli katsella muuta liikennettä alaspäin.;) Iltaviiteen mennessä homma alkoi tavaroiden kantamisen osalta olla selvä. Järjestelyä riittää vielä aaaikaa kauan. Ennen kuin lähdin Kirkkolahdelle uimaan, huomasin, että olin saanut rusketusraidat... tai no, minun tapauksessani punerrusraidat, toisin sanoin olin palanut olkapäistä, kaulasta ja niskasta... Uinti virkisti mukavasti. Hoksottimet piti kuitenkin olla kohdallaan, koska pukuhuonejärjestelyitä oli muutettu sitten sen jälkeen, kun viimeksi olin käynyt ko. rannassa uimassa. Miesten ja naisten pukuhuoneiden paikat oli nimittäin vaihdettu päikseen. Vanhasta tottumuksesta olisin voinut kävellä tässä vanhassa uimakoulurannassani miesten pukukoppiin. Onneksi sentään huomasin tavata kirjaimia koppien ovista!

En tiedä, kauanko kestää, että totun ajatukseen, että vanhemmat asuvatkin Orivedellä eivätkä Pälkäneellä. Vielä kauemmin menee, että pystyn sanomaan Oriveden taloa kodiksi. Vielä olin melkein sanoa Orivedellä ollessani, että "siellä kotona..."-sitä-ja-tätä. Ehdin sen verran ajatella ennen kuin puin ajatukset sanoiksi, että sanoinkin, että Pälkäneellä...

PS. Uutislinkin tiedot ovat jo vanhentuneet: kartano on jo myyty.