Muutto aluillaan

Noniin. Ensimmäiset tavarat siirretty uuteen osoitteeseen. Enpä olekaan yleensä kävellen muuttotavaroita siirtänyt (jos ei lasketa muuttoa Otaniemessä pihan yli), mutta eilen tuli kannettua repullinen tavaraa 3 kilometrin matka etelämpään Tampereella. Lisäksi vanhemmat toivat joitakin tavaroita autolla. Tänään siirtyy lisää tavaraa ja loput loppiaisviikonloppuna. Joudun luopumaan Etelä-Haagan asunnostani, *nyyh*, jonne vasta reilu vuosi sitten muutin.

Hyvää ja siunattua joulua kaikille lukijoilleni!

Lyhytaikainen ilo?

Saa nähdä, taitaa jäädä netti lyhytaikaiseksi iloksi. Minulla on nimittäin edessä muutto vuodenvaihteessa ja *tadaa* yhteyden siirtämiseen menee jälleen 4-6 viikkoa. Eli kun eilen ilmoitin muutosta operaattorille, voinen odotella nettiä uuteen osoitteeseen tammikuun lopulla, jos vielä silloinkaan. On noi toimitusajat aikamoisia.

Muuttostressiä keventää sopivasti se, että vihdoin tuli hieman talvisempi sää ja on vielä jotain toivoa valkoisesta joulusta. Joululahjat on ostettu ja paketissa. On ihan kiva, että radiossa soi joululauluja, mutta valitettavasti ihan jokainen vanhan joululaulun rääkkäys ei korviani miellytä. Esimerkiksi Pauli Hanhiniemen versio Sylvian joululaulusta saa minut lähinnä surulliseksi.

Netti -- vihdoin

Yli neljän viikon odottelun jälkeen sain netin vihdoin siirrettynä Helsingistä Tampereelle. Kovin kauaa se ei ehdi nykyisessä osoitteessa olla, koska jo tammikuussa olen toisessa osoitteessa. Ehkä olen jälleen tammikuun ilman nettiä...

Nettiyhteyden siirtämisen lisäksi asentajan piti käydä tekemässä kytkentä talon puhelinkeskuksessa. Sen jälkeen hän oli osuutensa suorittanut. Vielä piti konffata modeemia, että yhteys alkoi toimia koneeseen asti. Onneksi sain henkilökohtaiselta it-konsultiltani asiantuntevaa puhelinneuvontaa...:)

Perjantai-ilta Helsingin joukkoliikenteessä

"Tätäkö olen kaivannut?" oli ajatus, joka tuli mieleeni tänään matkustaessani Helsingin joukkoliikenteessä, tarkemmin metrossa ja Pohjois-Helsingin bussissa. Humalaisia tai muuten pöllyssä olevia ihmisiä oli pilvin pimein. Sinänsä sain kyllä matkustaa rauhassa, mutta ilmapiiri oli levoton.

Ja ei. Tätä en ole kaivannut. On paljon muita asioita, joita Helsingistä kaipaan, mutta viikonlopun iltojen joukkoliikennettä en. Sen sijaan esimerkiksi luistelu on yksi asioista, joita on ikävä. Tänään onneksi pääsi pitkästä aikaa luistelemaan kunnolla. Voi voi, milloinkohan Tampereelle saadaan jäät? Näillä keleillä ei koko talvena! Kyllä Sorsapuiston kentälle suunnitellulle hallille on selvästi tilauksensa. Tekojäästäkin olisin jo hyvilläni.

Pankkivirkailijan tilannetajua?

Minusta tuli jokin aika sitten eläkesäästäjä. Kun olin allekirjoittanut sopimuksen ja lähdössä pois, virkailija muisti:
- Hei, saitko sä tommosen meidän joulukalenterin jo? Haluatko semmosen?

Otin kalenterin vastaan ja lähdin pois pankista. Kun vilkaisin kalenterin taakse, siellä luki JunioriKlubi. Liekö pankkivirkailijan tilannetajua vai sen puutetta?;)

Nyt se alkoi...

Tänään sitten aloittivat joululaulujen soittamisen radiossa. Kumma kun heti joulukuun alusta pitää aloittaa... "Last Christmas I gave you my heart", soi aamulla. Kaupoissa kuulin joulumusiikkia kyllä jo viime viikolla. En voi väittää, että "I saw mommy kissing Santa Claus" olisi erityisesti virittänyt minua ostotuulelle kylläkään...

Kritiikistä huolimatta täytyy tunnustaa, että olen itsekin aloittanut jouluun valmistautumisen: joulukortit on kirjoitettu...

EUROMED

Eipä voinut taaskaan olla huomaamatta, että kaupungissa vilisi arvovaltaisia vieraita alkuviikosta. Jo viikko sitten keskiviikkona Tampere-talon piha oli aidattu. Maanantaina kaupunki oli poliiseja täynnä ja vauhdikkaita autokulkueita näkyi liikkeellä. Maanantai-iltana koti-iltaani säestivät myös kadulta kuuleneet poliisin pillin vihellykset ja sireenien ulvahdukset. Onneksi yö oli jo rauhallisempi. Eilen Tampere-talon aitaus oli jo tipotiessään.

Saker och ting

Elämässäni sattuu ja tapahtuu kaikenlaista, mutta kertoilen näistä asioista sitten, kun siltä alkaa tuntua. Sen sijaan, että kertoisin, mitä minulle kuuluu, ajattelin postailla muutaman hajahavainnon ympäristössäni pyörineistä ihmisistä. Aloitan tästä päivästä.

Olin eräässä karkkikaupassa Helsingin asematunnelissa. Liikkeen ulkopuolella oli läjäpäin karkkipusseja ja lisää oli tulossa: eräs mies työnsi karkkilavaa sellaisella vipukärryllä. Hän totesi ympärillä pyöriville asiakkaille:
- Anteeksi, että vaivaan... olen lahja taivaan.
Samassa hän ohjasi kärrynsä päin suklaalaatikkopinoa ja kaatoi mennessään aikamoisen läjän.
- Ei päivää ilman vahinkoa..., mies tuumasi hyväntuulisesti.

--

Kuljen aamuisin töihin bussilla, joka on yleensä täynnä ammattikoululaisia. On matkassa muitakin, mutta suurin osa kyydissä olevista jää siinä kohtaa, mistä on lyhin matka erään Tampereen kaupunginosan ammattikouluun (joka muuten juhlallisesti käyttää englanniksi itsestään nimeä institute ja kattokoulusta college). Olenpa seuraillut tätä kirjavaa porukkaa joskus mielenkiinnolla.

Ensimmäinen havainto on, että monellakaan kyydissä kulkevalla ei ole reppua tai laukkua. Sen sijaan olen nähnyt mukana kulkevan pienen pakoputken. Tai toisinaan kampaamotarvikkeita sisältävän laukun.

Kerran harrastin olan yli lukemista ja huomasin, että eräs poika yritti ratkaista tytön puolesta densiteettilaskuja (mahtoivatko opiskella painoalaa). Luonnollisten logaritmien ratkaiseminen ei kuitenkaan näyttänyt menevän ihan oikein... tyttökin kyllästyi jossain vaiheessa ja repi prujunsa takaisin. Tosin tämä tuskin johtui siitä, että tehtävät eivät näyttäneet sujuvan...

Kerran istuin sellaisen 80-luvun (punkkarin?) tyyliin pukeutuneen pojan vieressä ja oletin, että hän jää ammattikoulun pysäkillä. Siinä olen nähnyt hänen ennenkin jäävän. Pysäkin tultua väistin kauemmas istumaan, mutta hänpä ei jäänytkään kyydistä. Varmaan sai sellaisen kuvan, että istuin hänen vieressään vain, koska se oli bussin ainoa vapaa paikka. Niin ei kuitenkaan ollut asian laita.

Seinäjoella...

Seinäjoella sataa aina, olen kuullut sanottavan. Aivan en tuota allekirjoita. Eilenkään ei satanut, vaikka kovasti meinasi ja sumu haittasi.

Saavuttuani Seinäjoelle heti ensimmäisessä kadunkulmassa joku pysäytti auton viereen ja kysyi, missä on Kalevankatu. No, enpä todellakaan tiennyt. Mutta pelottavaa, jos näytin paikalliselta! Luulin jo karistaneeni hartioiltani kaiken sen, mitä eteläpohojalaasuuresta ehti viime talven aikana mukaan tarttua...

Jotakin jutun juurta tarttui tällä kertaa matkaan...

Lahjaideoita vauvalle

Kuuntelinpa tässä päivänä muutamana, kun pari teekkaripojua jutteli takanani ruokajonossa. (Olisin kirjoittanut jo aiemmin aiheesta, vaan enpä ole voinut, kun uudessa majapaikassani Tampereella ei vielä ole nettiä.) Poikien jutustelu meni jotensakin näin:

- En tiedä, mitähän sinne veis mukana sille kummipojalle, kun se on vielä niin pieni... ihan vauva.
- No vie, Xboxi, pelejä..., toinen virnuili.
- Mut kun se on oikeesti näin pieni, sanoi kummisetä näyttäen lyhyttä välimatkaa sormillaan, joku viis, kuus kuukautta vissiin.
- No vie pari lavallista Tuttelia...
- Jaa, no en tiedä... en tiedä, käyttääkö se tai siis onko se semmonen, että sitä käytetään jossain vaiheessa joka tapauksessa...
- Niin, en tiedä... että onko se niin, että kun on rinnat ruvella, niin laitetaan Tuttelit tulelle...
Ja poikia huvitti. Täytyy kyllä myöntää, että itsekin naureskelin siinä omaan olemattomaan partaani poikien jutuille...;)

Todettakoon muuten, että tamperelaisissa teekkareissa on monta erittäin huonosti käyttäytyvää miespuolista henkilöä. Pipopäistä olisi voinut pitää tukkimiehenkirjanpitoa opiskelijaravintolan ruokapöydissä...

Jerusalem, manus & regi Bille August

Katsoin eilen Jerusalemin leffaversion. Bille Augustin käsikirjoitus perustuu kyllä Selma Lagerlöfin samannimiseen kirjaan, mutta aika höttöiseltä 2 tunnin ja 45 minuutin leffa kirjan jälkeen tuntui. Mutkia oli oiottu rajusti ja yksi keskeinen henkilö oli jätetty kokonaan pois. Myös joidenkin päähenkilöiden tekemisiä oli muuteltu merkittävästi kirjaan nähden. Suosittelen ehdottomasti kirjaa kaikille. Ei se leffakaan huono ole, mutta se kannattanee katsoa ensin, niin ei tule niin suurta pettymystä.

TAM-1: Oppitunti 4: loppuyhteenveto

Kohta on oleiluni teekkaritalossa ohi. Voisin kyllä todeta tähän loppuun, että rauhallisempaa on ollut kuin osasin odottaa. Ainoastaan ensimmäisenä yönä heräsin basson jytkeeseen aamuyöstä ja jonain toisena iltana käytävästä kuului kolinaa. (Kolinan aiheuttajaksi päättelin muutaman huonekalun, jotka olivat yön aikan ilmestyneet rappukäytävään.)

Olettaisin löytäneeni myös yhden perustelun oppitunnin 1 aiheeseen eli jääkaappikaljalle. Perustelu löytyi poikien vessan ovesta.:)



Ja jos ei olut riitä, niin ainahan voi turvautua vahvempiin:


Mitä käden ulottuvilla olleeseen viinan määrään tulee, on ehkä parempi, että olen lähes absolutisti. Eipähän tullut mitään kiusausta korkkailla erinäisiä pulloja...;)

Akuutti tarvis talvikengille

Tällä viikolla tuli yllättäen akuutti tarvis talvikengille. Lunta tuli tulvimalla. Talvikengät olisivat olleet poikaa jo niiden hakureissulla tiistaina. Sen verran syvässä sai kinoksissa kahlata. Illalla kokeilemani isoveljen saappaat eivät nekään toimineet kovin hyvin siinä kelissä, kun varsi oli niin leveä, että se hörppi lunta sisään, minkä kerkesi.

Keskiviikkona matka Orivedeltä Hervantaan kesti 20 minuuttia tavallista kauemmin, kun tuisku vaan jatkui. Iltaan mennessä tuisku oli tyrehtynyt, mutta tuulen tuiverrus tuntui edelleen luissa ja ytimissä. Ja joukkoliikenne oli sekaisin. Kummallista sinsänsä, koska on se talvi ennenkin Tampereelle tullut. Jouduin värjöttelemään puolituntia bussipysäkillä, kun kaksi vuoroa jäi tulematta ja myöhästyin samalla auttamattomasti sieltä, minne olin matkalla.

Tampere-sightseeing

Olin tänään matkalla Lielahteen. Olin katsonut Repasta suhteellisen huolimattomasti, missä pitää jäädä pois ja jossain vaiheessa tajusin ajaneeni auttamattomasti pysäkistä ohi. Ajattelin, että ajelenpa samalla bussilla sitten takaisin, kun oltiin jo niin "perämettissä", ettei siellä muita busseja kulkenut. Päädyin sitten Lentävänniemeen. Bussi seisoi noin 10 minuuttia ja lähti sitten paluumatkalle. Tällä kertaa osasin nousta pois oikealla pysäkillä.

Bussiseikkailun huono puoli oli se, että myöhästyin myöhemmin illaksi sopimastani tapaamisesta nolosti ainakin vartin.

Äntligen...

Sain eilen vihdoinkin Jerusalemin luetuksi. Palautin sen samantien, kun kerran satuin olemaan pääkaupunkiseudella. Yksi aikakausi on siis ohi ja 491 sivua vanhahtavaa ruotsin kieltä voitettu kanta.:) Jatkoin ruotsinkielisen kirjallisuuden parissa lukemalla junassa joskus aiemmin aloittamaani "Frågor, svar och fakta, Vem är Björn och vem är Benny och andra intressanta mysterier". Hieman eri tyylilajin kirja tuo kuin Lagerlöfin eepos.

Tampereella oli viikonlopun aikana tullut talvi. Lunta on jonkin verran ja aikasta kylmältä tuntuu. Ja mikä ikävintä, talvikenkäni ovat Orivedellä.:|

Polvi

Kai se on uskottava, ettei polveni kestä asfaltilla juoksua. Juoksin hieman alle 3 kilsaa ja pelasin tunnin sählyä. Paluumatkalla polvi oli niin kovin kipeä, että puolet matkasta piti kävellä. :( Se on ikävää, koska juokseminen olisi kuitenkin mukavaa...

TAM-1: Oppitunti 3: kertominen

Tänään tuli selväksi, että asuintalosta kertominen pitää tehdä harkiten. Satuin mainitsemaan eräälle teekkarille, missä tällä hetkellä majailen ja sain aikaan aikamoisen naurun purskahduksen...

TAM-1: Oppitunti 2: musiikki

Tänään opin, että tamperelaisessa teekkariasunnossa on soveliasta soittaa musiikkia viideltä aamulla niin lujalla, että naapurihuoneistossa korvatulpat korvissaan nukkuva herkkäuninen henkilö herää.

TAM-1 Tamperelaisen teekkariasumisen perusteet 1

Asustelen seuraavat kaksi viikkoa eräässä tamperelaisittain tunnetussa teekkariasuntolassa poikasolussa. Oletan, että tämä annos tamperelaista teekkariasumista riittää hetkeksi. Ajattelin jakaa teille, hyvät blogini lukijat, joitakin kokemuksiani tältä ajalta.

Oppitunti 1: Jääkaapin sisältönä lähinnä olutta.



PS. Erittäin iso plussa tässä asumisratkaisussa on työmatkan lyhyys.:)

Uusi KISS, vanhaa musiikkia

Silloin kun sunnuntai-iltaisin tulee ajeltua Helsingistä sisämaahan päin, kuuntelen mielelläni Uutta KISSiä. En niinkään kaipaa uutta musiikkia, vaan pidän 90 astetta -ohjelmasta, jossa soitetaan 90-luvun musiikkia. Sitä ei nykyään enää niin usein muuten kuule. Välillä kuitenkin kanavan kuuluvuus esimerkiksi Mutikon mutkissa on niin huono, että vaihdan suosikkikanavalleni, jonka kohderyhmän alaikärajan olen saavuttanut tänä vuonna. Se ei ole silti estänyt minua kuuntelemasta kyseistä kanavaa aina sen perustamisesta 1997 lähtien...;)

* *

Musiikilla on kummallinen vaikutus myös aerobic-tunteihin. Jos musiikki on miellyttävää, sitä jaksaa jumpatakin paremmin. Aivan joka kerta en ole ollut tyytyväinen TamppiAreenan jumppavetäjien valikoimaan... välillä on ollut Rednexiä ja Aquaa ja sen sellaista (niin, nämä edustavat sitä osaa 90-luvun musiikista, josta en niin välitä). Euroviisukappaleet sen sijaan ovat sopineet minulle, olenhan fani.;) Toivottavasti jumppavetäjät eivät kuitenkaan koskaan täällä sorru samaan kuin joskus Otaniemessä: diskohumpaksi väännettyyn Celine Dioniin tai teknojoulumusiikkiin.

Lasten lomaviikko

Oih! Olipa tänään kaupunkibussissa kerrankin kunnolla tilaa, kun koululaiset lomailevat.:) Oriveden bussissa tajusin loman merkityksen siinä vaiheessa, kun olin jäämässä bussista pois. Kukaan muu ei painanut stop-nappia eikä kukaan muu jäänyt bussista pois sillä pysäkillä. Olisikohan ystäväni bussikuski sen verran fiksu, että osaisi tästä päätellä, etten ole koululainen?;)

Vuosi sitten...

Valmistuin vuosi sitten. Onpas ensimmäinen vuosi diplomi-insinöörinä mennytkin nopeasti. Ei tunnu siltä, että siitä olisi vielä niin kauan.

Valmistumispäiväni kunniaksi liputetaan...;) No, oikeasti muistetaan Aleksis Kiveä ja on ehkä parempi sanoa, että Aleksis Kiven -päivä auttaa muistamaan valmistumispäiväni.

--

Näin tänään Qatarin kaksihenkisen karatejoukkueen. Taitaa qatarilaisia olla useampiakin osallistumassa karaten MM-kisoihin, mutta rautatieaseman pysäkille pysähtyneestä kaupunkibussin näköisestä tilausajosta tuli ulos kaksi Qatarin takkiin pukeutunutta miestä ja iso määrä laukkuja. Bussiin jäi vielä ainakin japanilaisen/kiinalaisen näköisiä ihmisiä ja kasseja, jotka kuuluivat Tsekin karate-joukkueelle.

Toinen qatarilaisista kipaisi tien toiselle puolen hakemaan hotellista kärryn kapsäkkien siirtämistä varten. Sillä välin toinen tervehti minua ja kysyi, mitä kuuluu. Kun qatarilaiset olivat päässeet laukkuineen tien toiselle puolelle, huomasin, että hotellin eteen kaarsi viisi taksia. Niistä tuli ulos USA:n karatejoukkue.

Rautatieaseman pysäkki on kyllä aitiopaikka Tampereen kansainvälisten tapahtumien backstagen seuraamiseen, kuten jo aiemmin totesin.

Thank you for the music

Eilen kiitin onneani, että pääsin bussissa päällä ollutta radiota karkuun mp3-soittimeni kuulokkeiden taakse. Radiossa oli käynnissä ohjelma, jossa haastateltiin jotain kivien halailijaa.
- Imetsä niinku jotain energiaa niistä kivistä? kysyi toimittaja...

Tuokin jo riitti, mutta ehdin kuulla myös, että halailija ei ota mukaansa aikuisia, mutta lapsia kyllä. Syy tähän oli se, että lapset "hahmottavat luonnon rytmin eri tavalla". Just joo.

--

Nyt illalla musiikista oli kyllä ehkä hieman haittaa, kun en ollut riittävän hereillä kuitatakseni takaisin bussikuskille. Hän oli aiemminkin kommentoinut pitkistä päivistäni, mutta nyt hän meni tulkinnassaan hieman liian pitkälle:
- On se raskasta toi koulunkäynti, kun on pitkiä päiviä.

KOULUNKÄYNTI?! Siltäkö tämä nyt näyttää, jos lähden aamulla kello 6.50 ja palaan 18.05 lähtevällä bussilla. Kyyllähän tietenkin naamani kukkii kuin milläkin teinillä... Äh, ehkä tämä on taas näitä tilanteita, jotka pitäisi ottaa imarteluna. Kyseiselle bussikuskille pitäisi päästä kuittaamaan jotain takaisin, kun pitempää päiväähän hän tekee kuin minä, kun ajaa molempia noista vuoroista.

Oivallisesti

Olin perjantaina kuvauskeikalla paikallisessa valmistumisjuhlassa, joka omassa opinahjossani kulki nimellä todistustenjakotilaisuus. Oli hauska päästä seuraamaan, mitä eroja tältä osin on näiden yliopistojen välillä. En nyt lähde tässä sen enempää eroja listamaan, mutta mainittakoon yksi, joka jäi harmittamaan. TTY:llä oivallisesti valmistuneet saavat 500 euron stipendin. Miksei näin voinut olla TKK:llakin? TKK:lla palkitaan aina vain nopeasti (eli <=4 vuodessa) valmistuneet.

Uudistusbuumi

Ensin olivat vuorossa sisäliikuntakenkäni. Vanhat alkoivat jo repsottaa saumoistaan ja ihmekkös tuo: kengät olivat noin kaksitoista (12) vuotta vanhat. Niin vanhat, että niihin oli (turhaan) ostettu kasvunvaraa.

Sitten vuoroon tulivat hiiri ja mp3-soitin. Niin, sain vihdoin aikaiseksi ostaa uuden "ämppärin" eikä tarvitse enää turvautua hätäapuun. :) Hiiren uudistamistarve ilmeni vasta jokin aika sitten. Ilmeisesti se oli syönyt liikaa pölyä tai jotain. Joka tapauksessa nyt minua palvelee uutuuttaan hohtava optinen sellainen. Hyvästi pallohiiret.;)

Rajansa kaikella

En ole tottunut, että maaseudulla (tai no, Orivesihän on kaupunki kyllä...) naapurit olisivat niin lähellä, että pihalla pyöriessään tarvitsisi miettiä, kuka näkee ja mistä suunnasta, mitä on tekemässä. Täällä se, että viereistä tietä kulkee ihmisiä, jotka sumeilematta pällistelevät pihaan, tekee olon hieman levottomaksi. No, pelkästään ohikulkiessa pihaan luodut katseet nyt vielä kestää, mutta rajansa on pällistelylläkin. Eilen, kun teimme töitä autotallityömaalla, eräs vanhempi mies pysähtyi tienlaitaan ja jäi siihen rintamasuunta pihaamme päin. Siinä hän sitten seisoa pönötti ja tuijotti tekemisiämme kädet selän takana eikä edes tajunnut lähteä pois, vaikka yritimme välillä tuijottaa takaisin. Sanoisin, että tilanne oli "hieman" kiusallinen.

Sisä- ja oikeusministerit Tampereella

- Ihan niinku mä olisin jonku kuullu sanovan, niinku uutisissa tai jotain, että täällä on joku kokous... mut emmä oo ihan varma, selvensi teinityttö kavereilleen tilannetta Tampereella, kun eilen odottelin bussia rautatieaseman tietämillä. Liikenne oli siinä kohdassa jokseenkin puuroutunutta.

Kyllähän siellä tosiaan EU-kokous onkin ja se näkyy liikenteessä. Poliisit ohjaavat liikennettä ja siitä huolimatta (vai ehkä juuri siitä syystä?) tänäänkin keskustassa vallitsi täysi kaaos. Sain katsella kuitenkin kaikessa rauhassa eväitä syöden, mitä rautatieasemaa vastapäätä olevan hotellin edessä tapahtui. Autoja tuli ja meni poliisisaattueissa. Ketään silmäätekevää en kyllä tunnistanut, mutta eipä minulla juuri ole kunnia tuntea EU-maiden sisä- tai oikeusministereitä näöltä.

Haamuja vai huonoa tuuria?

Olimme alkuviikon seminaarissa Mustion linnassa. Linnakierroksella saimme kuulla neljästä linnan kummituksesta ja minä ehdin työkavereilleni julistaa, etten usko kummituksiin. Enpä niihin Myttäälässäkään törmännyt, vaikka tiemmä niitä sielläkin piti liikkuman.

Maanantai-iltana istuin itsekseni huoneessani ja luin kirjaa. Sitten jokin rysähti. Ihmettelin, oliko jotain tavaraa pudonnut pöydältä alas vai mistä ääni mahtoi kuulua. Sitten huomasin, että seinällä ollut patteri oli lähtenyt irti kiinnityksistään. Asian tekee kummalliseksi se, että olin juuri samana iltana hieman aiemmin kertonut työkavereilleni myös siitä, kuinka Tukholmaan muutettuani aika alkuvaiheessa seinältäni putosi patteri. Liekö tämä sitten sattumaa ja huonoa tuuria vai onkohan niitä haamuja sittenkin...? ;)

Hätäapu

En ole kuollut tylsyyteen työmatkoilla, vaikka mp3-soittimeni kuolikin. Löysin hätäavun kännykkään integroidusta radiosta.:) Sitä kuuntelemalla olen selviytynyt matkoista suuremmitta tuskitta. Tosin totesin perjantaina, että tässä tapauksessa ei ehkä olisi kannattanut unohtaa kännykän laturia töihin. Radion käyttö kuitenkin syö akkua jonniin verran ja akku veteli viimeisiään perjantaina...

Kotinettikin saatiin vihdoin jaetuksi useammalle kuin yhdelle koneelle, joten paistaa se aurinko nettiriippuvaisenkin risukasaan tällä kertaa...;)

Le grande catastrophe!

Eilen sattui jotakin, mikä vielä tekee työmatkoistani ikäviä! Kävi nimittäin niin, että mp3-soittimeni rupesi oikkuilemaan.:(( Se ei oikein jaksa pysyä päällä, vaan menee pian päälle laittamisen jälkeen pois päältä ja tulee takaisin päälle itsestään ja menee pois päältä ja... Jokin kontaktihäiriö varmaan, mutta todella fataali bussissa viihtymisen kannalta! Sain musiikin vihdoin soimaan sekä meno- että paluumatkalla tänään, kun tarpeeksi kauan jaksoin yrittää. Onhan se Abban Dancing Queen ihan kiva biisi, mutta kun kuuntelee kymmenettä kertaa sen kahta ensimmäistä tahtia, alkaa jo tuskastuttaa... Onneksi lopulta pidempikin kontakti löytyi eikä tarvinnut viettää koko matkaa painellen virtanappia, olkoonkin, että sitäkään ei tarvittu siihen, että laite tuli päälle.

Iltapäivällä kiitin onneani, että sain musiikin pyörimään laitteessa, ettei tarvinnut kuunnella kahta kevään ylioppilasta. Heitä harmistutti se, että jotkut kehtaavat kysyä, miten ylioppilaskirjoitukset menivät.
- Se on vähän sama kuin kysyis toisen palkkaa, ei semmoista saisi kysellä... tai korkeintaan sillä tasolla, että "saaksä hyvää palkkaa, riittäks rahat bilitykseen niinku yleensä tonikäsillä tytöillä".
- Niin.
- Sitten jotkut kysyy silleen, että "meniks kirjotukset hyvin? Saiks monta ällää?" ja sit mä oon silleen, että ei nyt tullut yhtään ällää, pari jäi aika lähelle, mutta kirjotin eximian paperit - se on se toisiks paras arvosana, ja sitten ne on ihan silleen, että vähänks tyhmä ja vajaajärkinen tyttö.
- Niin no, aattele joskus sillon, kun tommoset vanhat patut on kirjottanu ei ollu niinku muutaku ällä, cee ja aa, et oli niinku vaan tosi hyvät, keskinkertaset ja tosi huonot.

Ja tämä vain jatkui...

Asem ja minä

- Ethän sää mahdu sinne sekaan ollenkaan, hymyili 95-vuotias isotätini viime viikolla, kun uutisissa puhuttiin Asem-kokouksesta ja siihen liittyvistä turvajärjestelyistä, ja olin juuri hetkeä aiemmin kertonut meneväni viikonlopuksi Helsinkiin. Hän osui melkeinpä oikeaan.;)

Lauantaina päivällä vaikutti kovin rauhalliselta. Ainoa, mikä pisti silmään oli poliisien epätavallisen suuri määrä katukuvassa ja yksi poliisisaattue, jota jouduin odottamaan ennen kuin pääsin ylittämään Mannerheimintien.

Kadulla käveli vastaan myös eräs poliisituttavani siviilipuvussa. Hänen niskassaan näkyi kuitenkin kierrejohto, joten todennäköisesti hänellä oli nappi korvassaan ja mitä ilmeisimmin hän oli työvuorossa. Emme pysähtyneet rupattelemaan, vaan moikkasimme ohittaessamme toisemme.

Illan pimennyttyä satuin olemaan Kiasman ja Postin välissä autokyydissä, kun radiossa kerrottiin, että poliisi on hajoittanut mielenosoitusryhmän Kiasman aukiolta... Siinä vaiheessa tilanne näytti jo rauhalliselta, olkoonkin, että hetkeä aiemmin olimme ihmetelleet poliisiautojen määrää Eduskuntatalon lisärakennuksen pihassa....

Synttärimeemi

Kun ei nyt ole parempaakaan kirjoittamista, niin jatkanpa meemiä, johon olen törmännyt monessa blogissa (Aamiainen Tiffanylla, Genre ja Ang mor in S'pore).

Mene Wikipedian nettisivuille ja etsi syntymäpäiväsi (esim. 30. elokuuta). Etsi kolme tapahtumaa, jotka tapahtuivat kyseisenä päivänä sekä kolme syntymää, kolme kuolemaa ja kaikki juhlapäivät.

Eli 4. maaliskuuta...

... on tapahtunut seuraavaa

• 1461 - Henrik VI menetti kruunun Ruusujen sodassa Edvard IV:lle.
• 1782 - Kuopio sai kaupunkioikeudet.
• 1955 – Saimaannorpan rauhoittava asetus tuli voimaan.

... ovat syntyneet

• 1678 - Antonio Vivaldi, italialainen säveltäjä
• 1951 - Chris Rea, brittimuusikko
• 1952 - Ronn Moss, yhdysvaltalainen näyttelijä ja muusikko

... ja kuolleet

• 1852 - Nikolai Gogol, venäläinen kirjailija
• 1994 - John Candy, näyttelijä, Camp Candy

(Näitä oli vain kaksi...)

... ja seuraavia nimipäiviä vietetään samaisena päivänä

• suomalainen kalenteri: Ari, Arsi, Atro
• suomenruotsalainen kalenteri: Adrian, Atle
• ortodoksinen kalenteri: Arvo
• saamenkielinen kalenteri: Lávrrohaš
• vanhemmissa kalentereissa: Adrianus, Arijoutsi

"Kyllä opiskelijat puolensa pitää..."

- Kyllä opiskelijat puolensa pitää... ainakin, kun kyse on leivästä, virnuili SPR:n veripalvelun sairaanhoitaja, kun rohkenin palata kysymään kahvilippua, joka oli jäänyt hemoglobiinin mittauksen yhteydessä saamatta.

Jo aiemmin hän oli keskustelumme aikana viitannut opiskelustressiin. En viitsinyt korjata, että en ole mikään opiskelija. Kai minä olen yhä niin teekkarin näköinen, etten voi kampuksella järjestettävässä verenluovutuksessa luovuttaa verta saamatta opiskelijaleimaa otsaani. Ei sikäli, mikäs siinä, sittenhän sitä paremmin sulautuu joukkoon...;) Oli muuten surkeat tarjoilut verrattuna Otaniemessä järjestettyihin verenluovutuksiin. Täällä sai yhden nyrkinkokoisen sämpylän ja kahvia. Otaniemessä sai aina sekä suolaista että makeaa.

Hemoglobiini oli 146. Ihan ok siis, muttei missään huippulukemissa. Parhaalla kerralla joskus lukema oli 165, mikä olisi tarkoittanut sitä, ettei kilpahiihtoladulle olisi asiaa. Onneksi en siis hiihdä kilpaa.;)

Tahaton laihdutuskuuri

Jokin aika sitten huomasin, että housut ovat löysiä vyötäröltä ja on pakko käyttää vyötä. Tänään minulta kysyttiin, olenko laihtunut. Olenhan minä. Sen totesin joskus housuhuomion jälkeen. Kiloja on karissut kaksi tai kolme. Ei mitään suunnatonta siis eikä se minua nyt haittaakaan, toisaalta ihan kivakin, että on vähän laihtunut. Laihtuminen ei kuitenkaan ole ollut mitenkään tarkoituksellista. Luulenpa, että se, että varsinkin alkukesästä olin aikalailla särki, rikki, puhki ja palasina, on saanut aikaan painon putoamisen.

Nyt menee jo paremmin, vaikken kaikkia palasia olekaan vielä saanut liimailtua takaisin paikoilleen. Alankohan siis nyt lihoa?! ;) Toivottavasti en ainakaan merkittävästi. Sitä vastaan yritän taistella muun muassa käymällä jumpassa ja suunnistamassa. Työpaikan painonseurantapiiriin en kyllä aio osallistua, mutta saattaapi sitä kuitenkin joskus astahtaa kahvihuoneesta löytyvälle vaa'alle.

Koira- ja vesiesteitä

Jaahas, onpas tullut pidettyä taukoa postailusta. Piti kirjoittaa jo joskus kohta viikonlopun jälkeen, mutta tässähän sitä ollaan jo puolessa viikossa menossa. Kävin taas iltarasteilla ja matkalla oli koira- ja vesiesteitä. Vesiesteet eli märät suot olivat miltei ensituttavuus tälle kesälle! Ei ole paljon tarvinnut varpaitaan kastella kesän suunnistusmettissä. Koiraeste puolestaan tulla hölkötti vastaan metsätiellä, jossa joku porukka lastasi puita auton lavalle. Este se oli sen takia, että pelkään koiria (ihan oikeasti!), joten jouduin kävelemään, kun en juosten uskaltanut vierasta koiraa lähestyä. Onneksi oli kovin rauhallinen tapaus tämä "Mosse"...

Vesiesteistä puheen olleen, toissa päivänä oli aikamoinen vesieste Hervannan valtaväylää alittavassa tunnelissa. Sadevesi oli jäänyt sinne niin, että oli pakko hilpaista väylän yli, kun ali olisi joutunut kahlaamaan.

Jollainlailla aiheeseen liittyen voisin tähän loppuun laittaa linkin viime perjantaina Ruotsiottelussa kuvaamaani videoon. Siinä Tanja Mäkinen heittää kiekkoa. Samaan aikaan kentällä tapahtui muutakin, sillä sekä mies- että naiskävelijät kävelivät omia matkojaan samaan aikaan radalla ja naisten 10 000 metrin juoksua oltiin kohta lähettämässä samalle radalle. Seurattavaa siis riitti enkä oikeastaan ollut hämmästynyt, etten illan jälkeen osannut kaverilleni vastata, mihin tilanteeseen ottelu jäi ensimmäisen päivän jälkeen. Liikaa seurattavaa kerralla.;)

.wmv (3,4 Mt)

Kun lähettäjä repliikit unohti

- Paikoillanne! sanoi lähettäjä niin painokkaasti, että saattoi kuvitella seuraavan sanan olevan "valmiit". Mutta ei.
- Jaa ni... ja nytten tulee pamaus.
Ja sitten tuli pamaus hetken päästä.

Tämä tapahtui tänään Oriveden nuorten yleisurheilun kaupunginmestaruuskilpailuissa, kun 9-vuotiaita tyttöjä oltiin lähettämässä matkaan 600 metrin juoksumatkalle. Pääsivät he hyvin matkaan lähettäjän sekoilusta huolimatta. Tyttöjä ohjeistettiin ennen matkaan lähtöä, ettei saa törmäillä toisiin ja että juostaan sisärataa paitsi etusuoralla kolmatta rataa ja että matkallakin saa ohittaa. Samat ohjeet saivat myös 10-vuotiaat tytöt seuraavassa lähdössä. Juoksijoita oli lähdöissä 5 ja 3. Aika vähän siis.

- Isi. Isii...
- Ni?
- Mullon pullo melkein tyhjä... mutta onneks on seuraavaks kuula, ku se ei oo niin kauheen... voimaa viävä, sanoi 9-vuotiaiden startissa hetkeä aiemmin 600 metriä juossut tyttö ja ojensi juomapullonsa isälleen.
- Jaa... haluaksää, että mää täytän tän?
- Mm... joo... kylmää vettä.

Kisoissa tuntui olevan vähemmän väkeä kuin silloin ennen, kun mekin kävimme torstai-illan taistoissa Suojan kentällä. Tai ainakin siltä minusta tuntui. Vai johtuikohan se mahdollisesti siitä, että olen kasvanut?;)

PS. Tämä on sadas postaukseni tähän blogiin.:)

Riäväkyläläisestä nyssekäyttäytymisestä

Olen hieman kummastellut riäväkyläläisiä tapoja nysseissä. Tapauksia on kolme.

1) Eilen joku yritti nousta Ruovedelle matkalla olleeseen bussiin samalta pysäkiltä kuin minä. Hän yritti ostaa tästä vakiovuorobussista kaupungin sisäisen lipun. Kuski tuumasi yrittäjälle jotakin, mitä en kuullut, ja sitten yrittäjä poistui bussista. Miksi ihmeessä hän halusi tehdä kaupungin sisäisen matkan muussa kuin kaupunkiliikenteen bussissa?

2) Tänään aamulla Hoitokodin pysäkiltä (pysäkki ennen TAYSia) nousi joku kyytiin. Siinä vaiheessa yleensä jäädään kyydistä vain pois, koska bussin päätepysäkki on keskustassa ja keskustaan voisi yhtä hyvin matkustaa kaupunkiliikenteen busseilla. Kaiken lisäksi tämä hemmo maksoi kortilla ja pysähdys kesti 3-4 minuuttia. Aika kauan siis. Ihmiset alkoivat jo pyöriä hermostuneina paikoillaan. Niin minäkin. Piti ehtiä vaihtamaan tiettyyn kaupunkiliikenteen bussiin. Ehdin kuitenkin.

3) Jos bussin istumapaikat ovat täynnä, jäädään käytävälle seisomaan. No, se on vielä normaalia, mutta jostain syystä ei kirveelläkään meinata siirtyä bussin keskiosaa pidemmälle. Sitten, kun ihmisiä tulee sisään entistä enemmän, lopulta jotkut ihmiset ovat aivan kuskin vieressä samaan aikaan, kun keskiosasta taaksepäin on hyvin tilaa käytävällä. En ole tällaiseen käytökseen pk-seudulla tottunut.

Phuksipallerot...

Tänään oli kampuksella paljon enemmän vilskettä kuin viime viikolla. Phuksipallerot nimittäin valtasivat alaa... niitä oli joka paikassa. Joku niistä otti ruokalinjastosta kaikkia mahdollisia tarjolla olleista ruokalajeista ja joutui maksamaan 1,5 euroa ekstrahintaa...;) Lisäksi kv-opiskelijatkin aloittivat orientoitumisensa ja niistä osa ajeli mm. vahingossa väärään suuntaan hissillä ja tukki opintotoimiston edessä olevaa käytävää.

Tutorit johdattivat seuraajiaan ympäri kampusta... kaljapullot kourassa. Kollegani kysyi, oliko meilläkin aikanaan niin. Ei ollut. Tässä on yksi merkittävä ero polyteekkariudessa ja Tampereen teekkariudessa. Täällä olutkulttuuri valtaa alaa myös koulun puolella. Otaniemessä kaljapullot otettiin esiin vasta iltatilaisuuksissa. Parempi niin.

100-vuotistapaaminen

Piitkästä aikaa kouluaikainen "jengimme" oli kasassa Tampereella viime lauantaina. Tapasimme teemalla yhteiset 100-vuotisjuhlat (4*25, kaksi jo saavuttanut neljännesvuosisadan, kaksi saavuttaa joulukuussa). Päivä kului lahjaostoksilla, hyvin syödessä ja iltaa istuessa. Ostimme kukin yhden lahjan ja arvoimme lahjan vastaanottajan.



Aika vaikeaa oli keksiä sellaista lahjaa, joka olisi sopinut kenelle tahansa kolmesta kaverista... taisin onnistua kuitenkin ilahduttamaan lahjan saanutta.:) Itse sain mm. kännykaveriksi Nalle Puhin.:) Illan mittaan pientä hilpeyttä aiheutti kuitti, jossa juoma oli kirjattu "Lasten limsaksi"...



Hehe...

Sateista ja salakuuntelusta

On se hyvä, että on vähän sadellutkin. :) Luonto varmasti nauttii. Minä sen sijaan en nauttinut niin kovasti keskiviikkona kastuessani... ja saattaa olla, että yskäni paraneminen otti hieman takapakkia. Siltä ainakin nyt tuntuu.

Ihmettelin eilen, kun aamulla kaatosateessa vaihdoin bussista toiseen Hämeenkadulla, että bussipysäkin vieressä pyöri jokin huoltomies sellaisen lehti/roskaimurin kanssa. Näytti siltä, että homma ei oikein edennyt, kun lehdet olivat märkinä liimautuneet kadun pintaan...

Musiikin kuuntelu on jälleen estänyt salakuunteluyritykset bussimatkoilla. Korvikkeena olen lueskellut hiljattain Blogilistalta löytämääni Salakuunneltua-blogia ja sen ruotsalaista versiota Tjuvlyssnat. Suosittelen!

Tuttu TV:stä ;)

Toista päivää uudessa työpaikassa ja heti pääsin televisioon.;) Olin mukana Unipoli Tampere -sopimuksen allekirjoitustilaisuudessa ja päädyin sitten Hämeen uutisiin...kuvituskuvaan. Ihan hauskaa, että uusi työ on käynnistynyt vauhdikkaasti.

Kävin tänään iltarasteilla pitkästä aikaa. Yskä ei ole vielä kokonaan hellittänyt, joten menin aika rauhakseen. Metsässä kierrellessä hieman sateli, mutta varsinaisesti kastuin vasta polkiessani metsästä pois noin viiden kilometrin matkan... ukkostikin, joten onneksi pääsin metsästä pois ennen kuin sää vallan paheni.

(Kuolleet pikselit <5) != vika

Jaahas, selvisi, että jos kameran LCD-näytössä on alle viisi kuollutta pikseliä, sitä ei vielä lasketa viaksi.
- Voit tietysti itse vaihdattaa siihen sen näytön. Se maksaisi noin 150 euroa, kertoi huoltoliikkeen edustaja puhelimitse.
Eli on tyydyttävä kovaan kohtalooni elektroniikkaostosrintamalla... Pisteet kotiin JAS-tekniikalle siitä, että palvelu pelasi niin, että lähettämääni kyselysähköpostiin vastattiin soittamalla. Säästyin retkeltä hankintaliikkeen tuoreeseen Pirkkalan myymälään ja pitkältä odotusajalta ilman kameraa, jotka olisivat olleet edessä, mikäli olisin toiminut siten kuin minua lauantaina neuvottiin.

Pirkanmaalaisstatukseni vahvistui tänään enemmän kuin osasin odottaa. Minun piti nimittäin vaihtaa kotikunnakseni Orivesi, jotta pääsen liikkumaan töihin yli sata euroa halvemmalla kuukaudessa kuin ulkopaikkakuntalaisena...:|

Tulostaiteilua ja pirkanmaalaistumista

Eilinen meni pitkälti Suunnistavan Uudenmaan aluemestaruusviestin tulospalvelun yhtenä lenkkinä pyörimisessä. Metsäänlähtijöiksi oli ilmoittanut 444 suunnistajaa. Näistä ehkä noin 18 ei lähtenytkään, mutta kiirusta riitti silti ihan mukavasti eikä vähiten ongelmia aiheuttanut joukkue, joka teki ennen lähtöä juoksujärjestysmuutoksen, mutta juoksi silti jollain ihan hatusta vetäistyllä juoksujärjestyksellä (ja tämän takia kone näytti heille kaikille hylkäysehdotusta...). Joitakin muitakin ongelmia oli, mutta kaikkiaan selvittiin ihan hyvin.:) Kuvia voi katsella Espoon Akilleksen sivuilta. Tällä kertaa asialla on ollut ammattikuvaaja Tommy Selin. Otinpa minäkin pari kuvaa ja yhden videopätkän, mutta jääköön nyt julkaisemattomiksi, kun on noita parempiakin tarjolla.:)

Nyt olen aloittanut uudelleen pirkanmaalaistumisen ainakin näin väliaikaisesti. Ja katsotaan, miten kotona asuminen lähtee sujumaan kuuden vuoden tauon jälkeen. Hieman jänskättää...:P Pääkaupungista lähteminen olikin yllättävän haikeaa. Isäni lienee oikeassa siinä, että "Helsingistä pitää lähteä vielä, kun voi. Jossain vaiheessa tulee aika, jolloin tuntuu, ettei voi lähteä."

Epäonnea elektroniikkakaupoilla

Miksi ihmeessä kohtaan jälleen ongelmia elektroniikan hankinnoissa?! Jääkaappiruljanssi olisi riittänyt hetkeksi palautus-huoltoyhtiö-rumbasta. Ostin eilen vihdoin nimittäin sen digikameran. Onnellisena Canon PowerShot A540:n omistajana tulin kotiin ja kokeilin hankintaani. Sitten huomasin, että LCD-näytössä on etsimenä käytettäessä yksi kuollut pikseli. Päätin palata tänään aamusta liikkeeseen vaihtamaan kameraa. No, sepä ei onnistunutkaan suorilta. Kamera pitää toimittaa huoltoyhtiöön, jossa tarkastetaan, täyttääkö vika vaihdon edellyttämät ehdot. Huoltoyhtiö ei tietenkään ole auki viikonloppuisin. Olisin voinut jättää kameran sen myyneeseen liikkeeseen jo nyt, mutta päätin yhtä kaikki pitää kameran viikonlopun yli ja toimittaa sen vasta arkena eteenpäin. Halusin käyttää juuri hankkimaani kameraa enkä joutua odottelemaan ikuisuuksia sen palautusta/uutta kameraa. Täytyy sitten miettiä arjen koitettua, onko se sininen pikseli oikeasti niin häiritsevä, että jaksan odottaa kameran käyntiä huollossa...:/

Tässä pari napsua Helsinki City GP:stä, jonne ehdin lopulta suunnistuskisajärjestelyiltä. Olin paikalla, kun Jarno Trulli ajoi korttelia ympäri, mutta en nähnyt mitään. Liikaa ihmisiä.

Kirjameemi

Antti heitti aika haastavan meemin ottaen huomioon, etten ole mikään lukutoukka... Mutta vastataan nyt haasteeseen...

1. Yksi kirja, joka muutti elämääsi:

Raamattu

Näin voinee sanoa, kun elämänkatsomukseni perustuu tähän opukseen. Se vaikuttaa elämääni jatkuvasti. :)

2. Yksi kirja, jonka olet lukenut useammin kuin kerran:

Per Nilsson: Hjärtans fröjd

Sain kirjan joskus lukioikäisenä koulusta. Muita kirjoja, joita olisin lukenut useammin kuin kerran, ei tule nyt mieleen.

3. Yksi kirja, jonka tahtoisit mukaasi autiolle saarelle:

Joshua Piven ja David Borgenicht: Tiukkojen tilanteiden käsikirja.

;)

4. Yksi kirja, joka teki sinusta hupakon (giddy):

Öh... enpä tiedä. Olisiko Katja Kallion Kuutamolla ... Siitä opin mm. mikä on eronneiden naisten joukkopsykoosi...;)

5. Yksi kirja, joka sai sinut puhkeamaan kyyneliin.

Hmm... varmaan Raamattu silloin, kun joku kohta on kolahtanut omalle kohdalle kovaa.

6. Yksi kirja, jonka toivoisit tulleen kirjoitetuksi:

Jaa-a... "Polyteekkariuden perusteet" olisi voinut tulla tarpeeseen phuksina... ;)

7. Yksi kirja, josta toivot, ettei sitä olisi koskaan kirjoitettu:

En nyt keksi...

8. Yksi kirja, jota luet paraikaa:

Selma Lagerlöf: Jerusalem (juu-u... edelleen ja på svenska)

9. Yksi kirja, jonka olet aikonut lukea:

Alexandre Dumas: Monte Criston kreivi

Olen sen joskus aloittanutkin, mutta se on jäänyt kesken...

Jahaa... haastan Emmin ja Apin.

Askel opiskelijastatuksesta ulos

Teekkarikalenterini loppuu syys-lokakuun vaihteessa. Päätin uuden elämänvaiheen merkiksi ottaa käyttöön jo nyt TEKin kalenterin ja samalla astua yhden asekelen kauemmas opiskelijastatuksesta. Hieman pelottavaa, että pitää pikku hiljaa ryhtyä oikeasti aikuiseksi...;) Opiskelijanahan sitä on korkeintaan nuori aikuinen. Tosin vanhaksi en suostu itseäni vieläkään sanomaan...

Sukua koolla

Olin viikonloppuna Pohjois-Pohjanmaalla sukukokouksessa. Reissussa tuli nähtyä monta ennen tuntematonta sukulaista ja muutama vanha tuttukin. Sain myös tietää lisää sukuun liittyvistä karmivistakin historiankäänteistä. Itse sukukokous oli pohjoispohjalaiseen tapaan (?) tiukasti aikataulutettu ja ohi ennen kuin ehti huomatakaan. Eikä niihin "uusiin" sukulaisiin ehtinyt juuri tutustua. Moista kiirettä en ehtinyt "eteläpohjalaisen koulutusjaksonikaan" aikana kohdata, että liekö pohjoisemmassa ollaan vielä vilkkaampia. Täytyypi perehtyä sukuasioihin myöhemmin tilaisuudessa julkaistun sukukirjan sivujen välityksellä.

Ryntäys kotisivuille

Olen tässä viime viikot kummastellut sitä, että kotisivuillani on käynyt huomattavasti tavallista enemmän vierailijoita. Useimmat ovat päätyneet sinne käyttämällä Googlessa hakusanoina "suvin kotisivu" tai "suvi kotisivu". Tietääkö joku, onko tällä hetkellä joku julkkis-Suvi, jota ihmiset etsivät? Vai johtuneeko ryntäys kuitenkin vain siitä kummallisesta tosiseikasta, että kotisivuni tulee ykköslinkkinä Googlesta noilla hakusanoilla?

Next step

Näyttää siltä, että päädyn syksyksi töihin aiemmin rumaksi tuomitsemaani kaupunkiin. Ehkä siihen kaupunkiinkin tottuu, kun työpaikka on ainakin juuri sellainen, mitä olen kaivannut.:) Muutos tulee aika kiireellä, joten järjestelyä riittää. Olen vain harmittavasti juuri nyt aika pahassa kesäflunssassa...:(

Kesällä tavattiin

Pääsin mukaan Ristin killan kesätapaamiseen, kun alkuperäiset suunnitelmat tälle viikonlopulle romuttuivat jo aikapäiviä sitten. Jos kaikki olisi mennyt, kuten vielä toukokuun lopussa ajattelin, olisin ollut aivan toisaalla Suomessa, mutta tässä vaiheessa olin vain tyytyväinen, että pääsin näkemään vanhoja tuttuja ja vähän Etelä- ja Pohjois-Savoakin.

Kesäinen viikonloppu luonnon rauhassa Joroisissa sujui mukavasti. Reissun erikoisin tapaus oli ehdottomasti Varkaudessa sijaitsevan Mekaanisen musiikin "museon" (aivan oikein: liikennemerkeissä museo-sana oli kirjoitettu heittomerkkeihin) esittelijä. Saksalaissyntyinen vanhahko mies veti kunnon show'n ja tuputti samalla poliittista propagandaa. Ei siinä tiennyt, itkeäkö vai nauraa...;) Olipa siellä museossa ihan oikeasti museotavaraakin nähtävänä.

Puutalkoissa paita pihkaantui pahanpäiväisesti. Saa nähdä, saanko sitä puhtaaksi millään. Talkoot kävivät sopivasta treenistä: hauislihakset tulivat kipeiksi...:)

Pirates of the Caribbean, Dead Man's Chest

Kävin eilen katsomassa itsekseni Pirates of the Carribeanin kakkososan. Täytyy myöntää, etten oikein täysin muistanut, mitä ykkösosassa oli tapahtunut ja olin sen vuoksi vähän ulalla. Ykkösosahan oli teattereissa kolme vuotta sitten ja muistin vain, että se oli hyvä. Nyt en ihan täysin päässyt juoneen kiinni, kun en tosiaan edellisestä muistanut niin paljon. Elokuva oli silti kyllä ihan viihdyttävä. Lopussa ei ollut kunnon loppuratkaisua, vaan enemminkin elokuva päättyi ikään kuin kesken ja voi olla, että kolmososan ilmestyttyä tulee pakottava tarve mennä katsomaan sekin...

Duathlon

Pyöräilin tänään suunnistamaan. Yhteensä pyöräilykilometrejä kertyi noin 29. Tuli siis käytyä läpi duathlon, jossa lajeina olivat pyöräily ja suunnistus. (Sikäli tietysti laji ei täytä duathlonin tuntomerkkejä, että pyöräilyä tuli sekä ennnen että jälkeen suunnistuksen.) Taannoiseen triathloniin tuskin ryhdyn ihan hetkeen. Muuttotouhut saavat nyt vähän aikaa olla ihan omissa oloissaan...;) Nyt kyllä jaloissa painaa melkein enemmän kuin triathlonin jälkeen... humm.

Särkänniemeen, Särkänniemeen!

Vietin eilisen päivän Särkänniemessä Tampereella asuvan kaverini kanssa.:) Kivaa oli, vaikka ilman huonoa oloa en säästynytkään. Kai se oli laitteista uusin, Take Off, joka aiheutti vanhalle vatsanväänteitä. Sen sijaan Tornado oli ihan huippu.:) Kyllä sitä kerran kuudessa vuodessa pitää tuollakin käydä.

Lauantaina jännäsin Kalevan Kisoja. Seura- ja joukkuekaverini Tanja Mäkinen johti kiekkokisaa viimeiselle kierrokselle asti, mutta jäi sitten harmittavasti hopealle. No, "hoppee ei oo häppee" vaan hieno suoritus, eli onnittelut Tanjalle!:) Muutenkin kisoissa vilisi tuttuja nimiä. Olen muun muassa ollut useamman kerran samalla lähtöviivalla 3000 metrin esteet voittaneen Mira Tuomisen kanssa. Niissä (piirinmestaruus yms.) kisoissa minulla ei ollutkaan koskaan mitään jakoa. Myös 7-ottelun voittaneen Sanna Saarmanin kanssa olen kamppaillut (hyvin epätasaväkisesti) 6-ottelun piirinmestaruuskisassa 15-vuotiaana. Lisäksi olen heittänyt kiekkoa kisojen supernaisen Niina Kelon kanssa useampia kertoja samoissa kisoissa ja kerran samalla kiekkoleirillä. (Tällöinkin tietenkin olin selkeä altavastaaja...;) Niinan monipuolisuus on kyllä todella ihailtavaa. Miesten 10-ottelun joutui harmittavasti keskeyttämään 400 metrin juoksussa veljeni entinen kilpakumppani Mikko Halvari.

Jotta postaukseni olisi mahdollisimman sirpaleinen, niin mainittakoon lopuksi, että sain taas tänään kiittää onneani, että omistan mp3-soittimen. Pikavuorobussissa pärisi jokin (ehkä ilmanvaihtosysteemi) niin kamalasti, että ilman soitinta olisi melkein kolmen tunnin bussimatkalla mennyt hermo! Musiikillakaan ei pärinää pystynyt peittämään kokonaan.

Kymmenen vuotta sitten...

Tasan kymmenen vuotta sitten pääsin ripille Messukylän kirkossa. Hui kauhistus, kuinka kauan siitä jo on! Rippikoulukavereistani yhden kanssa olen pitänyt sen verran yhteyttä, että on aina silloin tällöin nähty. Silloin tällöin tarkoittaa tässä tapauksessa muutaman vuoden välein... viimeksi näimme noin vuosi sitten.

Tulin tänään Tampereen kautta Orivedelle. Tampereella satoi ja jostakin syystä ensimmäistä kertaa koskaan mieleeni tuli ajatus, että Tampere on oikeastaan aika ruma kaupunki ainakin lähestyttäessä keskustaa Viinikan liikenneympyrän suunnasta. On siellä kyllä tietysti niitä kauniitakin paikkoja.

Sateinen näkymä linja-autoasemalta Ratinan stadionille toi mieleeni sisulisähuipentuman kiekkokisat, joita useampana vuotena peräkkäin ratkottiin kaatosateessa. En muista tarkkaan, minä vuosina ja monenako vuonna juuri kiekkokisan aikana satoi vettä, mutta useampia niitä oli. En muista, että kertaakaan olisin heittänyt moukaria tai keihästä tai työntänyt kuulaa tai juossut vesisateessa sisulisähuipentumassa, mutta kiekkoa muistan heittäneeni. Ilmeisesti sateen tuoma haasteellisuus ja kilpailun tärkeys minulle ovat painaneet mieleeni nuo kerrat, kun tuskaisesti on yrittänyt kuivata

1) kiekkoa,
2) omia sormiaan,
3) rinkiä ja
4) heittokenkiä,

jotta saisi edes jonkinlaisen hallitun suorituksen aikaiseksi. Kilpailin yhteensä seitsemänä vuonna sisulisähuipentumassa. Niistä kahdella tai kolmella kerralla kotiintuomisena oli piirinmestaruusmitali nimen omaan kiekosta. Sitä en muista, olivatko mitalikisat sadekisoja vai eivät. Todennäköisesti eivät, koska en pitänyt sateessa heittämisestä.

Palautuminen

Olen yllättynyt, että viikonlopun pyöräretkestä palautuminen on sujunut niin nopeasti. Maanantaina ajattelin, etten kyllä pyörän selkään nouse, mutta nuosimpa kuitenkin, kun päätimme kaverini kanssa mennä uimaan Munkkiniemen rantaan (jossa oli muuten sinilevää!!). Sinne on matkaa reilut 5 kilometriä eikä pyöräily tuntunut ollenkaan pahalta eivätkä lihakset olleet kipeät. Eilen pyöräilinkin sitten taas jo reilut 25 kilometria hyötyliikuntana ja illalla jaksoin polkea ihan reipasta vauhtiakin. Tosin joku vielä reippaampi polkija ohitti minut hirveää vauhtia, vaikka minullakin oli mittarissa jotain 24 km/h...

Aiemmin mainostamani Suvi Koskelaisen musiikkia löytyy muuten hänen omilta kotisivuiltaan ja mp3-tiedostojen laatukin on parempi kuin Mäkkärin sivuilta ladattavan. Käykäähän tsekkaamassa: http://suvikoskelainen.net/ :) Tämä tiedoksi erityisesti niille monille, jotka ovat päätyneet lukemaan blogiani kaimani nimeä hakusanana käyttäen.;)

Pyöräillen Porkkalaan

Viikonloppuna tuli vähän retkeiltyä aika ex tempore -hengessä. Päätin viime torstaina kaverini innostamana lähteä hänen kanssaan viikonloppupyöräretkelle Porkkalaan. Ajoimme lauantaina sinne, yövyimme teltassa ja sunnuntaina palasimme sivistyksen pariin. Kilometrejä kertyi matkamittariini reilut 130. Mukava reissu, vaikka tuliaisina sainkin kesäsäärieni täydennykseksi aurinkoihottumaa ja palanutta ihoa reisiin ja sääriin. Sitä ei vaan itsekään aina jaksa uskoa, että palaa niin helposti eikä tuulisella säällä huomaa, kuinka polttava aurinko onkaan.

Loppumatkasta aloin olla jo hieman uuvahtanut, mutta kun rauhakseen poljeksi, niin jaksoi kyllä ihan hyvin. Lopun kaupunkiosuudella kävi reissun ainoa varsinainen haveri, kun kaverini eturengas puhkesi räjähtäen Kivenlahden pyörätietyömaalla. Onneksi lähellä oli huoltoasema, jonka pihassa renkaan paikkaaminen onnistui helpohkosti.

Niin, digikameravinkkejä vastaanotetaan edelleen, koska nyt on tältä erää viimeinen filmi kuvattu täyteen!

Elektroniikkahankintalistalle

Juu-u, pitäisi vissiin hankkia mp3-soitin isommalla muistilla. 128 Mt riitti juuri matkalle Pälkäne-Helsinki, mutta tänään jouduin matkalla Orivesi-Helsinki kuuntelemaan samoja kappaleita uudestaan. Eikä se ole kivaa.

Elektroniikkahankintalistalle kuuluu myös digikamera. En ole saanut aikaiseksi sellaisen hankkimista. Päätän aina, että käytän viimeistä filmiäni, mutta silti vain lykkään digikameran ostoa. Nyt olisi taas saumaa noin viiden kuvan päästä harkita kameran hankintaa. Suosituksia hyvästä pokkarikoon digikamerasta otetaan vastaan.:)

Se parhaiten nauraa, joka...

Niinhän siinä sitten kävi, että tänään oli minun vuoroni kastua uintireissulla muutenkin kuin uidessa. Kova sadekuuro alkoi, kun olin pukuhuoneessa pukemassa. Odottelin pahimman kuuron laantumista ja lähdin sitten juoksemaan sandaalit jalassa takaisin... matkaa oli noin 500 metriä ja melkein koko matka ylämäkeä. Meni vähän lihakset hapoille.:/

Eilen kävin katsomassa veteraanikisoja Oriveden kentällä. Aika hyvin siellä heittivät moukaria mummot ja papat. Ja juoksivat ja hyppäsivät pituutta. Koskaan ennen en ole muuten kenenkään miehen nähnyt kampaavan jakaustaan ojoon ennen pitkän matkan juoksua... ulkonäkö ennen kaikkea, vissiin.:)

Ukkosmyrsky

Eilinen ukkosmyrsky oli tarpeen lievittämään tuskastuttavan kuumaa ilmaa. Minä olin sen aikana kiltisti sisällä, mutta äidille sattui huonompi tuuri. Hän oli juuri ennen myrskyä lähtenyt uimaan...:/ Uintireissusta tulikin kokonaisvaltainen kastumisreissu.

Itse kävin uimassa myöhemmin illalla ja vesi tuntui paljon lämpöisemmältä kuin aikaisemmin päivällä auringon paahteessa juoksulenkin päälle. Vilvoittavaan pulikointiin liittyi tällä kertaa yksi epämiellyttävä elementti: sain kesän ensimmäistä kertaa vettä korvaani hypätessäni pää edellä järveen...

Uimisen ihanuudesta

Ulkona on polttava helle. Sisällä on tukahduttavan kuuma. Onneksi uimaranta ei ole kaukana ja siellä voi käydä monta kertaa päivässä. Uimisen jälkeen jaksaa paljon paremmin taas olla ja puuhailla. Uintireissuilla ehtii myös ajatella asioita ja tarkkailla kanssauijia. Tänään oli erityisen kiva pulahtaa uimaan pyörälenkin jälkeen, jonka tein hellesäätä ja veljeni kauhistelua uhmaten.:)

Muutama uintireissujen aikainen havainto Oriveden nuoremmasta polvesta on saanut suupieleni kohoamaan.

Kaksi pikkutyttöä seisoi laiturilla ja hyppi välillä veteen. Siinä sivussa toinen heistä selitti:
- Siellä mökkirannassa, kun ei oikein tunne sitä rantaa eikä tiedä esimerkiks, millasia kaloja siellä on, niin ei siellä oikein osaa uida.

Toisella kertaa, kun olin tallustelemassa uimarannasta poispäin, kaksi pikkupoikaa ajeli pyörällä edelläni. Toinen heistä pysähtyi ja jätti pyöränsä puolittain erään talon pihatien suuhun. Perässä tullut poika pysähtyi myös ja jätti pyöränsä kumollaan toisen pyörän perään, jolloin poikien pyörät tukkivat puolet tiensuusta. Pojat marssivat peräjälkeen talon autotallin taakse, mikä tarkoitti samaa suuntaa, johon he olivat olleet matkalla ja johon minäkin olin matkalla. Siellä autotallin takana pojat seisoivat sitten rivissä pissalla. Autotalli ei toki suojannut ohikulkijoita tältä näyltä muuta kuin rannastapäin lähestyttäessä...

Kauniit kesäsääret

Tässä resepti kauniiden kesäsäärien saavuttamiseksi:

• harrasta ahkerasti suunnistusta äläkä väistele metsässä tiheitäkään metsäosuuksia tai kivikoita,
• auta mahdollisimman monessa muutossa äläkä suotta katso liikaa, mihin astut ja missä on laatikoiden ja huonekalujen kulmia, ja
• ole mukana järjestämässä suunnistuskisoja ja vie rohkeasti opasteita tienvarteen nokkosista ja ohdakkeista piittaamatta äläkä välitä siitä, jos retkipöydän pystyttäminen ei ihan heti onnistu tai paarmat saartavat heti, kun pysähdyt.

Näitä ohjeita noudattamalla saavutat varmasti "kauniit" kesäsääret, jotka ovat täynnä mustelmia, naarmuja ja haavoja sekä erilaisia pistoksia ja paukamia.;)

Muuttoputki

Viime viikolla oli oikein kunnon muuttoputki. Autoin ensin parin kaverin muutossa ja viikonloppuna oli sitten se isompi rysäys. Vanhempani nimittäin muuttivat pois Myttäälän kartanosta, joka oli ollut Hämeen tutkimusaseman päärakennus vuodesta 1928, omakotitaloon Orivedelle. Menin Pälkäneelle perjantaina. Pakkailupuuhaa riitti pitkälle yöhön ja muuttoautot tulivat aika aikaisin lauantaiaamuna. Kovin pitkiä yöunia ei siis ehtinyt nukkua. Puolenyön jälkeen ehdimme pari minuuttia miettiä, oliko sähköt katkaistu heti kuunvaihteessa, kun valot pimenivät. Onneksi katko ei kuitenkaan ollut kovin pitkä eikä kauhuskenaario sähköjen katkaisemisesta ollut todellinen. Sähkökatko olisi tietänyt sitäkin, että vedentulo olisi lakannut.

Lauantaina jotakuinkin neljän tunnin työskentelyn jälkeen pääsimme lähtemään liikkeelle. Minä pääsin elämäni ensimmäistä kertaa rekan kyytiin. (Rekkaa muuten ajoi aiemmin mainitsemani NHL-varauksen isä...:)) Aikasta jännää oli katsella muuta liikennettä alaspäin.;) Iltaviiteen mennessä homma alkoi tavaroiden kantamisen osalta olla selvä. Järjestelyä riittää vielä aaaikaa kauan. Ennen kuin lähdin Kirkkolahdelle uimaan, huomasin, että olin saanut rusketusraidat... tai no, minun tapauksessani punerrusraidat, toisin sanoin olin palanut olkapäistä, kaulasta ja niskasta... Uinti virkisti mukavasti. Hoksottimet piti kuitenkin olla kohdallaan, koska pukuhuonejärjestelyitä oli muutettu sitten sen jälkeen, kun viimeksi olin käynyt ko. rannassa uimassa. Miesten ja naisten pukuhuoneiden paikat oli nimittäin vaihdettu päikseen. Vanhasta tottumuksesta olisin voinut kävellä tässä vanhassa uimakoulurannassani miesten pukukoppiin. Onneksi sentään huomasin tavata kirjaimia koppien ovista!

En tiedä, kauanko kestää, että totun ajatukseen, että vanhemmat asuvatkin Orivedellä eivätkä Pälkäneellä. Vielä kauemmin menee, että pystyn sanomaan Oriveden taloa kodiksi. Vielä olin melkein sanoa Orivedellä ollessani, että "siellä kotona..."-sitä-ja-tätä. Ehdin sen verran ajatella ennen kuin puin ajatukset sanoiksi, että sanoinkin, että Pälkäneellä...

PS. Uutislinkin tiedot ovat jo vanhentuneet: kartano on jo myyty.

Heräteostoksia

Tunnettu tosiasia on, että nälkäisenä ei kannattaisi mennä kauppaan. Tulee ostettua ruokaa enemmän kuin olisi tarve ja sellaista, mitä muuten ei ostaisi. Eilen, kun olin ensin pyöräillyt 26 kilometria, suunnistanut 5,4 kilometriä ja osallistunut kaverini muuttoon, menin kauppaan ja ostin suolakurkkuja. Tarkoituksena oli ostaa vain maitoa, mutta tuon liikkumisen määrän jälkeen teki mieli suolakurkkuja, joten ostin niitä. Ja kyllähän ne hyvältä maistuivatkin leivän päällä. En vain noin niin kuin yleisesti ottaen ole mikään erityinen suolakurkun ystävä, joten saa nähdä, kuinka niitä alkaa kulua...

Melkein sukua julkkikselle...

Riku Helenius varattiin tällä kertaa ainoana suomalaisena ensimmäisellä kierroksella NHL:ään. Tosi hienoa! :) Onnittelut Rikulle! Riku on isäni entisen työkaverin poika ja olen joskus "paimentanut" häntä yhden päivän, kun hän oli vielä alle kouluikäinen... enkä minäkään silloin vanha vielä ollut. Olen siis melkein sukua julkkikselle, vai miten se menikään?;)

Juhannustanssit

Juhannustansseista vaikuttaa - pelottavaa kyllä - muodostuneen melkeinpä perinteinen tapa viettää juhannusta.:) Nyt on jo kolmas juhannus peräkkäin, kun olen ollut tansseissa. Eilen pyörähtelin Kisarannassa. Tällä kertaa kokemus ei ollut hääppöinen, kun illan pääartistikin oli niin huono, että viime vuonna lavalle noussut Anita Hirvonenkin hakkasi tämänkertaisen selvästi! No, onneksi väkeä riitti ja tanssimaankin pääsi ihan kiitettävästi. Tosin kaikki tanssittajat eivät osanneet tanssia eivätkä välttämättä ymmärtäneet tanssien peruskäytäntöjä, kuten että naistenhaun aikana ei haeta tai että tanssiparin toisen tanssin aikana ei haeta tai että tanssin jälkeen daami pitää saattaa takaisin sinne, mistä hänet oli noutanut. Valitettava tosiasia oli se, että tanssitaidottomat olivat juuri sitä hieman nuorempaa kaartia, jota lavalla oli muutenkin vähemmän.

Kokkoakin polttivat, vaikka oli metsäpalovaroitus päällä. Ihan kiva. Taisi olla Kaivannon tietämillä lähellä, että olisi syttynyt vähän isompikin "kokko", kun menomatkalla huomattiin, että harjun laelta nousi savua ja hetken kuluttua kuului hälytysajoneuvojen sireenejä...

Onkohan tutoriaalin käyttö huijausta?

Kun tehtävänannossa sanotaan, että vastaa seuraaviin kysymyksiin, jos sinulla on relevanttia teknistä osaamista, onkohan huijausta käyttää tutoriaaleja? Kysymykset koskivat HTML:ää, JavaScriptiä ja MySQL:ää. Ensimmäisen osalta pärjäsin ilmankin tutoriaalia, kun taas kahta viimeistä en oikeasti hallitse ollenkaan... mutta tehtävät vaikuttivat niin yksinkertaisilta, että päätin vastata, kunhan ensin vähän surffasin tutoriaaleissa... Sitten tietysti luullaan, että osaan JavaScriptiä ja MySQL:ää, vaikka se ei pidä paikkaansa.;)

Hyvästi talviturkki!

Uin tänään esimmäistä kertaa tänä kesänä. Samalla pulahdus oli varmasti yksi viimeisistä Mallasveteen. Tuskin kuitenkaan aivan viimeinen, koska tarkoituksena on olla täällä Pirkanmaalla vielä muutama päivä.

Eilen kävin suunnistamassa Längelmäellä. Ajatus oli vaan niin kateissa, ettei suunnistamisesta tullut yhtään mitään ja lopulta piti nöyrtyä keskeyttämään, kun kello alkoi olla jo paljon. Yleensä taistelen loppuun asti etsien kaikki rastit, mutta nyt oli pallo niin hukassa, ettei mitään rajaa... Suunnistus on sellainen laji, että siinä pitää totisesti keskittyä, että se sujuu. Kun on mielessä paljon muita asioita, käy juuri näin. Olisi aivan eri asia esimerkiksi juosta joku pitkänmatkan kisa kuin suunnistaa silloin, kun ajatukset kiertävät kehää. Pelkkää juoksemista se ei haittaisi ollenkaan. Voisi olla jopa parempi, jos sisuuntuisi omista ajatuksistaan juoksemaan lujempaa...

Pyöräilystä

Olen pyöräillyt viime aikoina aika paljon. Yleensä hyötyliikuntana. Eilen meni 35 kilometria hyötyliikuntana, tänään 40 kilometria ihan pyöräilemisen ilosta. Pyöräilyyn liittyen olen miettinyt kahta asiaa.

1) Pyöräileminen olisi paljon helpompaa, jos opastekyltit olisivat samaa tasoa kuin autoilijoilla. Koska ne eivät sitä ole ja koska pyöräilyreitit muutenkaan eivät ole yhtä suoraviivaisia kuin autotiet, olen muun muassa päätynyt Hakaniemeen, kun olin menossa keskustaan ja Martinlaaksoon, vaikka minun piti seurata Hämeenlinnanväylää omia jälkiäni takaisin kaupunkiin päin...

2) Saako bussikaistalla ajaa pyörällä? Keskustaan ajaessa pyörätiet tuppaavat loppumaan ja silloin pitäisi ajaa autojen seassa. Mutta pitääkö ajaa bussien ja autojen puristuksissa vai saako käyttää reunassa olevaa bussikaistaa. Kommentoikaa, jos tiedätte.

Och så flyttade handduken hem tillbaka

Ystäväni Ingela meni naimisiin viime lauantaina Ruotsissa ja olin mukana juhlistamassa sitä. Oli todella kiva päästä mukaan ja kokea ruotsalaiset häät. Tietenkin olen myös onnellinen, että Ingela ja Christoffer saivat toisensa.:) Mukavaa oli myös nähdä ystäviä ja kavereita, joita ei ollut nähnyt pitkään aikaan. Monet, jotka ovat olleet kanssani vähemmän tekemisissä, kyselivät, vieläkö asun Tukholmassa... No, eihän siitä ole vasta kuin kaksi vuotta, kun muutin sieltä pois.;)

Hääpaikalta sain mukaani myös pyyhkeeni, joka oli majaillut Ruotsinmaalla syksystä 2004 lähtien. Vihdoinkin tuo kovanonnen kapistus pääsi takaisin kotiin asuttuaan Ruotsissa kauemmin kuin minä konsanaan. Kiitokset pyyhkeen paluumatkalle saattamisesta kuuluvat sekä Borghildille että Ingelalle, jotka ovat ystävällisesti majoittaneet sitä tämän puolitoistavuotisen jakson.:)

"Ei täällä oo ketään..."

- Mä oon täällä varastomyymälässä, ei täällä oo ketään, puhui myyjätyttö puhelimeen, vaikka olin juuri kävellyt ovesta sisään. Pyörin liikkeessä hetken ja kävelin aivan tytön nenän edestä, mutta hän ei nostanut edes katsettaan ylös katsoakseen päin. Eipähän tullut ostettuakaan mitään. Oikein hyvä esimerkki taas "hyvästä asiakaspalvelusta"...

PS. Sirpalesanonnan negaatio on käynyt toteen... eli sanonta on empiriisesti todistettu vääräksi. M.O.T.

"It's not okay...

I don't feel safe, I need to pray..."

This hit me yesterday.

Saker och ting

Minusta on kiva kirjoittaa tänne mukavia asioita, sellaisia, jotka saattavat nostaa suupielet ylös, kun niitä lukee. Aina ei vain ole sellaisia kirjoitettavaksi tai ei sitä jaksamista, kun elämässä tuntuu tapahtuvan liikaa niitä miinusmerkkisiä asioita.

Kerronkin tähän alkuun anekdootin maanantaiselta suunnistusreissulta seuraottelusta, jotta saan postauksesta positiivissävytteisen.:) Se paljastanee jotakin suunnistustaidostani... tai sen puutteesta.

Seisoin keskellä suota jalat painuneina märkään mättääseen ja katselin vuorotellen kartaa ja maastoa. Yhtäkkiä ympärillä alkoi pörrätä muitakin suunnistajia. Takaa lähestyi joku vanhempi mies ja hän huikkasi:
- Etsitkö kiveä?
- En kun pistekumparetta, mutta oon vielä aika kaukana siitä.
Edellinen rasti oli ollut kivi...

Viimeiselle rastivälille samaan aikaan lähtenyt keski-ikäinen pulleahko mies alkoi selittää:
- Tuosta vain kallion reunaa suoraa polulle. Ei tarvi ees karttaa kattoo. Kyllä se hyvin menee...

Oikeasti! Olenko minä ihan unton näköinen siellä metsässä?;P Vielä untompia suunnistajia yritti kyllä tulla kisaan mukaan, kun olivat erehtyneet iltarastipaikasta. Vaihtoivat parkkipaikalla ajatuksia siitä, mitä mikäkin rastimäärite tarkoittaa... Hetken päästä tulivat takaisin ja totesivat olevansa väärällä kisapaikalla.

Sitten harjoitustehtävä... musiikki merkitsee minulle paljon ja silloin, kun elämässä on sitä miinusmerkkiä ilmassa, kuuntelen sanoja tarkemmin kuin muuten. Seuraavat ovat katkelmia kappaleista, joilla on ollut tässä viime päivinä merkitystä minulle - joko koko biisillä tai osalla siitä. Harjoitustehtävään kuuluu selvittää, mistä kappaleista on kysymys...;) Lycka till.

"Det finns en uppgift just för dig..."
"Jag har aldrig slutat tro att efter varje natt väntar gryningen..."
"When you're down, You can start again, Turn around, Anything you're in..."

Tarina

Haluan paljastaa teille, arvon lukijat, erään asian.
Poltin sormeni silittäessä. Säälittävää. Jo toista kertaa tänä vuonna.
Tänään oli hyvä kirjoituspäivä. Onneksi sekin lohduttaa.

Tämä on haaste siteeratuille bloggaajille (jotka eivät ole vielä tähän meemiin osallistuneet)!

Ja homman nimihän oli tämä:

Haaste: Kokoa pieni tarina vähintään kolmesta seuraamastasi blogista,
ottamalla vähintään virke kustakin ja yksi haastajan blogista ja haasta jokainen lainaamasi blogaaja, paitsi haastajasi.

Jaa... taisin vahingossa ottaa kaksi virkettä Anttilasta...

Rullaluistimet

- Onko sulla rullaluistimia?
- On, sellaiset ikivanhat Vikingit vuodelta ysiseiska...
- Eli sulla ei ole rullaluistimia, hymyili luisteluvalmentaja viime tiistaina Malminkartanon täyttömäellä.

Sitten keskusteltiin siitä porukalla, kuinka rullaluistimien tekniikka on mennyt vauhdilla eteenpäin sitten vuoden 1997.
- Jos haluaa panostaa, niin 500 eurolla saa sellaiset, että sen kalliimmissa ei juuri ole mitään enempää.

Mietin hiljaa mielessäni, että kyllä minä vanhoilla Vikingeilläni pärjään sen, mitä olen ajatellut rullailla.

Tänään ajattelin lähteä koeajamaan vanhoja rulliani junaradan viereiselle kevyenliikenteenväylälle. No, eihän siitä mitään tullut, kun kokeilin rullien pyörimistä. Toisessa luistimessa oli yksi rulla, joka ei pyörinyt ollenkaan, toisessa kaksi! Rasvailin laakereita uudestaan, muttei siitä tuntunut olevan mitään apua. Viime kesän HRM:n puolikas märällä asfaltilla on ollut kohtalokas rullieni laakereille...:( Niissä on hiekkaa eikä minulla ole a) voimia ottaa laakereita irti rullista eikä b) spriitä, jolla laakerit pitäisi putsata.

Eli on kai se uskottava: MINULLA EI OLE RULLALUISTIMIA!

Sirpaleet tuottavat onnea, sanotaan

Jaa-a, toivottavasti otsikossa esiintyvä "sirpaleet tuottavat onnea" -lausahdus pitää paikkansa. Tänään nimittäin pudotin mukin, jonka sain 25-vuotishuollon päätteeksi... en ollut sitä vielä ehtinyt edes käyttää! Toisaalta eipä ollut mukilla vielä suurta tunnearvoa. Onnea sen sijaan tarvitsisin paljonkin tällä hetkellä meneillään olevaan isoon projektiin...

Varför?

Varför går allt åt skogen?? Tänään on taas vaihteeksi sellainen päivä, että tuntuu, että mikään ei suju, vaikka jotain puolipositiivisiakin asioita on sentään mahtunut valveillaolotuntien ajalle. Mutta se, että pyöräni takarengas puhkesi matkalla Otaniemeen, harmittaa niin paljon, että päivä tuntuu jo senkin takia synkältä. Takarenkaan sisäkumi on sentään vaihdettu viime heinä-elokuun vaihteessa, joten kyseessä ei ole mikään vuosia hapertunut kapistus. Viime kesänä pyöräni sai sentään jonkilaista sympatiaa osakseen, kun rengas tyhjeni, koska sitä ennen renkaita ei ollut kertaakaan vaihdettu vuosien käytön aikana. Nyt sen sijaan en ymmärrä, miksi ilmat pakenivat kumisesta vankilastaan...

Laiskuus

Aktiiviurheilu-uran jälkeen olen kyllä laiskistunut merkittävästi. Tänään oli suuren ponnistelun takana, että sain lähdetyksi lenkille. Ennen treenailu kuului lähes jokapäiväiseen päivärytmiin, kotokotonakin vieraillessa. Nyt en muista, koska olisin viimeksi käynyt täällä lenkillä. Tietenkin sitten oli vielä alkanut sataa vettä uudelleen, kun pääsin ulos asti. Urheasti juoksin kuitenkin. Ei sitä olla sokerista ennenkään oltu!

Ehkä jotakin on menneiden aikojen liikkumisesta vielä takaraivossa, koska lenkin jälkeen tuntui, että se oli liian vaatimaton suoritus, joten päätin tehdä vähän lihaskuntoliikkeitä lenkin päälle. Kaivoin esiin 80-luvun "Ulkomaiset listahuipput"-kasetin, mutta kasarirytmit olivat liian leppoisia lihaskuntotreenin rytmittäjäksi. Parempia vaihtoehtoja löytyi pikkuveljen kasettivarastosta: "Techno&dance V". Aivotonta, loputonta jumputusta: juuri sopivaa taustamelua vatsa- ja selkälihasliikkeiden nosteluun.;)

Suunnistuskunto nousussa?

Tänään meni 1:36.50 4,7 kilometrin radalla, mikä on kuitenkin parempi kuin 1:44.05 3 kilometrin radalla, mikä oli kuntoni viime viikon torstaina. Noo... silloin oli huono päivä eikä ajatus pysynyt kasassa ja vielä vaikea ratakin. Tänäänkin oli ihan riittävästi haastetta. Kauden päätavoite puuttuu, kun en pääse mukaan Venlojen viestiin. Silti organisoin Espoon Akilleksen joukkueita sinne.

Olipa vaan märkää metsässä ja hieman harmitti, että olin pessyt vessan päivällä, kun sitten illalla piti pestä kuraiset suunnistuskengät...

Antihistamiineja?

Tapahtui tänään Haagan K-marketissa.

- Oletsä koskaan harkinnut antihistamiineja?
- C-vitamiineja?
- Niin, tai antihistamiineja..., selitti hieman maistissa ollut keski-ikäinen mies.
- C-vitamiineja...
- Niin, noita ajatellen, sanoi mies osoittaen kassahihnan päässä olleita kolmea nenäliinapakettia, jotka juuri olin ostanut.
- Aijaa, eiku noi oli kato tarjouksessa. Ostin varastoon.
- Jaa sää sillai, excuse me, pardon me..., pahoitteli mies, poimi matkaansa ostamansa six packin ja poistui kaupasta.

Alkoholilla on tapana kirvoittaa kielenkantimia. Niin vissiin nytkin. Ehkä joku muukin olisi voinut kiinnittää huomiota nenäliinapaketteihini, mutta tuskin olisi selvinpäin alkanut niistä kyselemään.

Ja Suomi meni sekaisin...

... kun Lordi voitti Eurovision laulukilpailun! Vau! En uskaltanut uskoa siihen etukäteen, vaikka bändistä kovasti kohuttiinkin. Mutta tosi hieno juttu. Olen ollut Euroviisufani jostain 90-luvun alkupuolelta lähtien ja joka vuosi seurannut finaalia ja hiljaa mielessäni toivonut, että kerran tulisi Suomenkin vuoro voittaa. Vihdoin odotus palkittiin, vaikken pienestä iästäni johtuen olekaan joutunut odottamaan niin kauan kuin jotkut muut, jotka kenties ovat seuranneet Suomen edesottamuksia edelliset 40 kertaa, kun maa on ollut mukana kisassa.;) Pitäisiköhän ensi vuonna mennä katsomaan kisa paikan päältä? Tai kenties rekrytoitua vapaaehtoiseksi?

Kävimme tänään Myyrmäen kirkossa kuuntelemassa käsikelloyhtye Sonusta, jossa kaverini soittaa. Aika vänkää oli katsella sitä taiteilua. Illan juontaja ja ryhmän johtaja totesi alkuun, että "toivottavasti kaikki ovat ehtineet toipua Lordin Euroviisuvoitosta ja jaksavat keskittyä hieman erilaiseen musiikkiin". Ja kyllähän yleisö hiljaa ja tarkkaavaisesti kuuntelikin.

"25-vuotishuolto"

Kävin pankissa palvelukeskustelussa. Keskustelun päätteeksi pankkivirkailija sanoi, että "meillä on ollut tapana näin 25-vuotishuollon kunniaksi antaa tällainen... tiedätkin varmaan jo, mitä siellä on..." Vai 25-vuotishuolto? Jess. Mulla on ikäkriisi. Hollannissa muutama ulkomaalainen kysyi, olinko kilpailemassa (vanhin sarja oli siellä 16-vuotiaille). En siis näyttänyt valmentajan ikäiseltä. Toisaalta syntymäpäivänäni eräässä onnitteluviestissä todettiin, että "ikäsi pyöristyy kolmeenkymmeneen". Ota näistä nyt sitten selvää... Ehkä noista Hollannissa kohtaamistani kysymyksistä pitäisi kyllä olla vain imarreltu. Mutta näytänkö 16-vuotiaalta, mutta vaikutan 30-vuotiaalta? Kertokaa te se minulle, hyvät lukijani!;)

Pyöräillessäni pankista kotio olin ohittamassa koiranulkoiluttajaa, kun koira villiintyi ja säntäsi perääni ja päästi pari haukahdusta. Emäntänsä sanoi: ''Oioi, Iines!'', ja kiskoi koiraansa hihnasta. Kun olin jo kauempana, kuulin, kun koiranulkoiluttaja sanoi jotain kellon soittamisesta. En kai nyt kelloa soita, jos koira on kiltisti omistajansa rinnalla tienpientareen puolella ja vasemmalla puolella on tilaa ohittaa! Ei kaupungissa ole tottunut tuollaisiin helposti villiintyviin koiriin.

Pakkailua

Jatkoin tänään aiemmin aloittamaani tavaroiden pakkailua Pälkäneellä. Virittäydyin tunnelmaan kuuntelemalla musiikkia nuoruusvuosiltani. Aloitin Eralla, joka sopi jotenkin senkin vuoksi, että tässä on yksi aikakausi päättymässä, kun Myttäälä pitää jättää taakse. Kotini oli Myttäälässä 1984-2000 ja kotikoti on ollut täällä sen jälkeenkin, mutta nyt on sen aika muuttaa pois kesäkuussa. Aika haikeaa. Eran jälkeen olivat vuorossa mm. teinivuosieni suosikit Solid Base, Lutricia McNeal ja Arja Koriseva, Abbaa unohtamatta. (Volyymi oli sellaisella tasolla, että oli ehkä parempi, ettei alakerrassa enää ole toimistoa...) Kaikki levyt ovat olleet täällä varastossa vähäisen kuuntelutaajuuden vuoksi.

Tavaroita paikkaillessa tekee aina löytöjä ja havaintoja. Yksi tämän päivän havainnoista oli se, että minullahan onkin peräti 19 SM-mitalia. Lajeina pikaluistelu, rullapikaluistelu, kuula (joukkue) ja kiekko (joukkue). En muistanut, että niitä on niin monta tai ehkä en ollut laskenut niitä koskaan...

Viimeinen työpäivä...

Viimeinen työpäiväni Viestintätekniikan laboratoriossa on käynnissä. Loppukuun olen lomalla. Näinpä sitä on kohta kaksi vuotta kulunut siitä, kun aloitin täällä. Aika nopeasti aika on mennyt - ainakin näin jälkikäteen ajateltuna. En tiennyt ensimmäisenä työpäivänäni 3.6.2004 jääväni kahdeksi vuodeksi, mutta nyt olen tyytyväinen: vuodet ovat olleet antoisia ja olen oppinut tosi paljon. Ja siinä sivussa myös valmistunut.:)

Tänään tulee myös kuluneeksi tasan vuosi siitä, kun tein viimeisen tenttini. Ei tunnu ollenkaan siltä, että siitä olisi niin kauan. Muistan jopa osan tentin kysymyksistä... tai ainakin aihepiirin... kokonaisia vastauksia en kuitenkaan enää...:/

Edelliseen postaukseeni liittyen pitää vielä kertoa yksi kommentti, jonka sain kuvista. "Misä on ihmiset?" kysyi kaverini mesessä. Nyt kun katson kuvia, niin tosiaan... missähän ne ovat? En nyt noissa paikoissa ollut kuitenkaan ollenkaan ainoa turisti edes... Olympia-areenoiden lähellä oli kyllä aika vähän porukkaa, mutta noissa kahdessa ensimmäisessä oli tiiviimpi tunnelma, erityisesti La Sagrada Famíliassa. Olen onnistunut vangitsemaan ihmisvapaita näkymiä filmille...

Kuvia

Kuten aiemmin lupailin, laitan tänne muutaman kuvan Barcelonasta. Sainkin kuvat yllättävän äkkiä postista...




Ensin kuva La Sagrada Familian tornista.















Vieressä Tibidabon luota otettu kuva. La Sagrada Familia jotakuinkin kuvan keskellä.

















Tämä taasen on Torra de Calatrava Olympia-areenoiden äärellä.

Suunnistuskausi avattu

Kävin eilen Tillinmäessä iltarasteilla. Ei ollut kyytiä, joten menin julkisilla. Menomatkan pystyi suunnittelemaan ja siihen meni hieman alle tunti. Paluumatka oli arvaamattomampi, kun ei voinut tietää, milloin tulee pois mettästä. Sittenpä odotin ensin vartin bussia ja sitten 25 minuuttia junaa. Heh, meni sellainen tunti ja 20 minuuttia kotimatkaan... ei oo helppoo harrastaa suunnistusta omistamatta autoa. Suunnistus itsessään oli aika hakemista. Mutta ihan hirvittävän pahasti en pummannut mitään (ei esim. 50 minuutin pummeja, kuten joskus viime vuonna...;)). Aikaa meni silti yli tunti 3,6 kilsan reittiin. Parannettavaa on ja paljon, mutta onhan tässä koko kesä edessä.:) Pyöräilin illalla vielä 13 kilometriä, joten ihan kunnon treeni tuli tehdyksi. Ja sen huomasi tänään pyöräillessään töihin...

"Blanca como la leche"

Sí, sí... vajaan viikon vierailu Espanjaan ei tuonut paljoa ruskeutta vaalean ihoni pintaan. Ei olisi varmaan tuonut sittenkään, vaikka kelit olisivat olleet aurinkoisemmat. Nyt Barcelonan taivasta varjosti kahden ensimmäisen päivän ajan pilviharso ja nurkissa viuhui kova tuuli. Pari viimeistä päivää olivat aurinkoisempia, mutta Suomessa taisi sillä välin olla lämpimämpää. Postauksen otsikon mukaisen lausahduksen päästi ilmoille eräs Tibidabon läheisyydessä kaverinsa kanssa päivää paistatellut nuorukainen, kun kävelin heidän ohitseen. Espanjan kielen jonkinasteisesta taidosta oli muutekin reissussa hyötyä, mutta enempikin olisi ollut tarpeen... ja katalaaninkaan taidosta ei olisi ollut haittaa. No, pärjäsin kuitenkin ihan hyvin ja aina kun Tukholman aikainen kämppikseni Anna ehti liikkua seurassani, minulla oli natiivi tulkki.:) Valitettavasti näitä hetkiä oli vierailuni aikana harmittavan vähän, koska espanjalaisen konsultin arkeen kuuluvat pitkät päivät alipalkattuna ja ilman minkäänlaista ylityökorvausta.

Kiertelin Barcelonaa jalat väsyksiin ja ehdin nähdäkin vaikka mitä. Silti varmaan paljon jäi näkemättä. Härkätaistelua Anna ei luvannut minua viedä katsomaan. Ei kuulemma ole itsekään koskaan käynyt, eikä halua käydäkään. Sen sijaan yritimme nähdä RedBull AirRacea Barcelonan biitsillä 1,3 miljoonan muun ihmisen kanssa, mutta eihän siitäkään mitään tullut. Liikaa väkeä. Sen sijaan Feria de Abril de Catalunyassa ei ollut mitenkään kovin suurta tungosta, vaikka raitiovaunussa matkalla paikan päälle oltiinkin kuin sillit suolassa.

Valitettavasti minulla ei ole edelleenkään digikameraa (*hävettää*), joten saan kuvat vasta myöhemmin. Ehkä laitan sitten joitakin tännekin esille.

Matikkapää ei kohdallaan...

Tapahtuipa tänään Sellon yhteispalvelupisteessä:

- Päivää, pitäisi matkakorttiin päivittää, että kotikunta on muuttunut.
- Selvä. Saisinko henkilötodistuksen... kiitos, mihin sä olet muuttanut?
- Helsinkiin.
- Orapihlajatie...
- Joo.
- Jaa, mutta onko sulla täällä kausi kesken?
- On.
- Sitten tätä muutosta ei voi tehdä. Kausi ei saa olla meneillään, kun muutos tehdään.
- Jaa siitä huolimatta, että hinta ei muutu miksikään?
- Niin. Me voidaan kyllä tehdä niin, että hyvitetään loppukausi arvoksi tälle kortille... 5,90. Mutta jos aiot viikonloppuna matkustaa paljon vielä, niin en suosittele.
- Montakos seutumatkaa mä nyt tuolla sitten pääsenkään?
- Kolme kokonaista.

Arvon hetken, mitä teen.
- No, päivitetään nyt se helsinkiläisyys sille kortille.
- Selvä.
- On kyllä aika hassua, että siirtoa ei voi tehdä, kun kausi on käynnissä, vaikka hinta ei muutu.
- Niin, no sen takia se juuri on, että kun on eri hintaryhmiä.
- Voisitko sä antaa tästä palautetta järjestelmän toimittajalle, että muuttaisi tämän asian? Että vaihdon vois tehdä, jos hinta on ryhmien välillä sama?
- Mä luulen kyllä, että tää tekniikka ei taivu siihen.
- Ei se nyt paljosta kiinni kyllä ole tehdä tuollainen tarkistus.
- Tää on kyllä aika jäykkä tää myyntijärjestelmä.
- Se ei voi olla kovin monesta koodirivistä kiinni, että sen saisi toimimaan.
- Niin, mä en tiedä, miten nää menee...

Höh! Tässä taas nähdään, miten asioita ei saada toimimaan, kun koodarit ei osaa huomioida kaikkea ja asiakas ei osaa vaatia! Kyllä tosi yksinkertaista luulisi olevan tehdä hintavertailu kahden eri hintaryhmän välillä, jos järjestelmä vaan tietää hinnat!

Matkalla kotiin tajusin, että oma matikkapääni ei nyt ollut ollut ihan terässä. En nimittäin tullut ajatelleeksi, että kauteeni kuului vielä sunnuntaikin. Laskin vain tämän viikon arkipäivien matkat ja sen perusteella tein päätöksen... maanantaina en halunnut maksaa Helsingin sisäisistä matkoista seutuhintaa ja sen vuoksi päivitys piti tehdä nyt. No, ikään kuin rangaistukseksi tyhmästä päätöksestäni päätin pyöräillä huomenna töihin. Parhaassa tapauksessa kyse ei ole ollenkaan mistään rangaistuksesta, vaan mukavasta tavasta avata pyöräilykausi oikein kunnolla.:)

Ja toivottavasti tämän päivän kuntokickboxing-tunti ei tunnu jäsenissä huomenna liikaa... muuten pyöräilykin saattaa muuttua oikeasti tuskalliseksi. (Kickboxing ei kyllä ole mua varten. Sen totesin tällä kokeilutunnilla...)

Meemeily jatkuu

Tähän törmäsin täällä.

Ohjeet:
- Nimesi (2. nimesi ja lähimmän naapurisi sukunimi)
- Asuinpaikkasi (kaupunki, jossa viimeksi kävit junalla)
- Ikäsi (lisää oikeaan ikääsi lohjenneiden sormikynsiesi lukumäärä)
- Ammattisi (naiskäyttäjä kirjoittaa äitinsä ammatin, mieskäyttäjä isänsä)
- Harrastuksesi (harrastukset, joita et ikinä voisi harrastaa/sietää)
- Lapsiesi lukumäärä (montako hiusta lähtee päästäsi, kun vedät)
- Hiustenvärisi (tämän hetkinen paidanväri)
- Silmienvärisi (tämän hetkinen housujen väri)
- Musiikkimakusi (genre, jota et siedä)
- Lempiartistisi (tyyppi, kenen biisin kuuntelit viimeksi)
- Itseäsi parhaiten kuvaava adjektiivi (se adjektiivi, mikä lukee ensimmäisenä, kun kirjoitat googleen 2. nimesi ja “adjektiivi”)

Olen Aliisa Taskinen, 25-vuotias matematiikan ja kemian opettaja Seinäjoelta. Harrastan koiravaljakolla ajoa ja baareissa istumista. Minulla on kaksi lasta. Hiukseni ovat valkoiset ja silmäni mustat. Pidän kovasti rap-musiikista ja suosikkiartistini on Celine Dion. Muutoin kuin edellä mainituin osin olen punainen.

:D

Vielä MixMegapolista...

Täytyy nyt vieläkin mainostaa, kuinka hieno keksintö nettiradiot ovat, ja se, että MixMegapol soittaa edelleen samoja biisejä kuin kaksi vuotta sitten. Juuri nyt esimerkiksi soi Shirley Clampin Melodifestivalenin finaalibiisi vuodelta 2004, Min Kärlek. Se oli mun ihan ehdoton suosikkibiisi silloin siinä finaalissa.:) Kerran satuin sen kuulemaan jopa suomalaiselta radiokanavalta... olisikohan äidillä ollut auki Iskelmäradio silloin...;)

Pitkällinen työmatka

Lähdin tänään töihin normaaliin tapaan 550:llä. Pitäjänmäen liikenneympyrän tietämillä autossa alkoi jokin piipata. Ääni muistutti isojen autojen peruutusvaroitupiippausta. Onneksi minulla soi taas musiikit korvissa, ettei tarvinnut pelkästään piipitystä kuunnella. Tosin kuului se musiikin läpikin. Bussikuski pysähtyi liikenneympyrän jälkeen tien laitaan ja käveli bussin perälle ja kokeili, että ne sellaiset punaiset hätävasarat olivat paikoillaan. Piippaus ei lakannut. Seuraavalla pysäkillä kuski teki saman operaation sillä erotuksella, että joku matkustajista oli huomannut, että yksi vasaroista oli peitetty tarramainoksilla ja se oli se vasara, joka sai aikaan hälytyksen.

Vasaran kohentaminen auttoi asiaa hetken, kunnes piippaus taas jatkui. Pitäjänmäen aseman kohdalla olevalla pysäkillä kuski tuli jälleen kohentelemaan vaivavasaraa. Hän otti tarrat pois ja alta löytyi vasara teipattuna telineeseensä. Takaisinteippauksen yhteydessä sai taas muutama istuimen selkänojaan teipattu mainos uuden käyttötarkoituksen: hätävasaran kiinnittämisen seinään telineeseensä. Piippaus hellitti, mutta jälleen vain hetkeksi. Ennen Innopolin pysäkkiä uusia tilanteenkorjausyrityksiä ei tehty, vaan saimme kuunnella piippausta koko loppumatkan. Sanomattakin on selvää, että matka kesti kaikkine kommervenkkeineen tavallista pidempään...:(

PS. Eilen radiossa kertoivat, että suomalainen Suvi Koskelainen on päässyt mukaan Voice of the McDonald's -kilpailun finaaliin. Kisabiisi piti oleman kuunneltavissa Mäkkärin sivuilla ja sinnepä päätin mennä tsekkaamaan. Ja olipa upea ääni kaimalla! Kylmät väreet oikein meni, kun kuuntelin biisin tarjolla olleesta mp3:sta! Näin siitäkin huolimatta, että tiedoston äänenlaatu ei ollut mikään mainio - se muistutti vähän nettiradioita. Mutta käykääpä kuuntelemassa!

Meemejä, meemejä

Anttilasta

1. Nappaa sinua lähimpänä oleva kirja, oli se sitten mikä hyvänsä.
2. Avaa kirja sivulta 123.
3. Lue kuudes lause.
4. Kirjoita se blogiisi.

"På samma gång var han oerhört glad åt allt detta."

Selma Lagerlöf: Jerusalem


Melukylästä

HAASTE: Kysy minulta kuusi kysymystä. Ei seitsemän tai viisi, vaan kuusi. Sillä ei ole väliä, kuinka turhia tai omituisia kysymykset ovat - kysy ne joka tapauksessa. Liitä tämä sen jälkeen omaan päiväkirjaasi ja katso, mitä sinulta kysytään.

Pitäisi vielä käydä keksimässä Emmille kysymyksiä...;)

Pääsiääsvalakioolla...

Pääsiäisenä pääsin ensimmäistä kertaa eläissäni pääsiäisvalkeita katsomaan. Piti elää neljännesvuosisata ennen kuin näin ensimmäistäkään pääsiäiskokkoa ja samalla kertaa tuli nähtyä sitten useampiakin. Olin kyllä ollut tuon neljännesvuosisadan myös autuaan tietämätön siitä, että jossainpäin Suomea kyseistä traditiota vielä ylläpidetään... Pikku hiljaa alkavat Etelä-Pohjanmaan tavat ja sanasto aueta.;)

Hannu Hanhen vikaa?

Aina välillä sitä on taipuvainen uskomaan, että itsessä on hieman Hannu Hanhen vikaa... tänäaamuna oli juurikin näin, koska löysin kadulta 20 euron setelin. Katsoin hieman kysyvästi ympäristöäni ja kysyinkin joltakin, ettei kai ole häneltä pudonnut... tämä sanoi rehellisesti "ei..." ja totesi, että "pidä ihmeessä". Toinen hannuhanhitapaus kävi toissaviikolla, kun voitin eräissä pika-arpajaisissa kahdella kolmesta ostamastani arvasta.:)

Nettiradioita

Jokin aika sitten tein löydön: ruotsalaisia radiokanavia, joita kuuntelin keväällä 2004, voi kuunnella nettiradiona! Mix Megapol ja Lugna Favoriter... Ojjoj, kun tulee mieleen ajat Konradsbergissä Tukholman sydämessä, kun avaa radion. Ja ehkä sitä huonoa nettiradion äänen laatua kestää sen hetken, että saa kuulla vähän ruotsia ja vähän ruotsalaista musiikkia (esim. eilen kuulin ensimmäistä kertaa Sara Löfgrenin Starkare-biisin sitten kevään 2004) ja vähän Euroviisumusaa. Nii-in, kuten Ruotsissa ollessani totesin, ovat ruotsalaiset euroviisuhullua kansaa. Enpä ole Suomessa kuullut viime vuoden viisuvoittajan biisiä kertaakaan radiossa, mutta esimerkiksi Mix Megapolin soittolistalla tuo vaikuttaa olevan vakiokamaa. Tietysti osaltaan sitä selittänee se, että kreikkalaisella voittajalla on myös Ruotsi-tausta. Vielä en ole onnistunut kuitenkaan bongaamaan Ruotsin tämän vuoden edustusbiisiä radiosta. Keväällä 2004 "Det gör ont" tai "It hurts" soi radiossa jatkuvasti.

Google on pelottava

Aika pelottavaa, kuinka paljon itsestä löytyy tietoa googlettamalla. Toisaalta välillä sitten löytyy sellaisia jänniä sivuja, joista ei ole koskaan tiennyt. Esimerkiksi pikaluistelun SM-kisasijoitukseni kautta aikain aikuisten sarjoissa löytyivät täältä. Tosin tuolla sivustolla ei ihan kaikki pitänyt paikkansa, koska siellä nimeni oli osallistujalistalla vuoden 2005 matkakohtaisissa SM:ssä. En muista osallistuneeni sellaisiin...;) Onhan se kiva, että joku pitää sijoituksista kirjaa, kun oma kirjanpito ei ole harjoituspäiväkirjaa kummempi ja sijoitusten listaaminen vaatisi useamman päiväkirjan läpi selaamista.

Myös edesottamuksistani yleisurheilun saralla löytyy faktaa täältä. Jälleen kerran tilastomerkinnät ovat järkevämmässä muodossa kuin omassa kirjanpidossa.:)

Jotain vähemmän mairittelevaa löytyy täältä. Tai miten sen nyt ottaa. Pisteitä ei varmaan vaan muualta löydy esillä...;) Olihan se hieno kokemus, mutta satuin olemaan pahimmoiksi aikamoisen kipeä ja kalpea nauhoituksissa...

Radio vs. mp3-soitin

Lyhyen empiirisen kokeilun jälkeen olen tullut siihen tulokseen, että kuuntelen jatkossakin työmatkoilla mieluummin musiikkia mp3-soittimella kuin radiota kännykällä. En halua kuluttaa aikaa siihen, että "pääni sisällä" mainostetaan mitä milloinkin, esimerkiksi wc:n puhdistusainetta: "puhdistaa pytyn ulkoa ja sisältä...". Tietysti voisin valita jonkin ei-kaupallisen kanavan, mutta kun sitä on tottunut yhteen kanavaan, niin on yllättävän vaikeaa vaihtaa toiseen. Kokeiltu on. Toisaalta mp3-soittimessa on se huono puoli, että sen sisältöä pitää muistaa uusia riittävän usein, ettei siihen vallan kyllästy. Näin on siis kohdallani, koska omistamassani laitteessa on muistia vain 128 Mt. Tänä aamuna työmatka oli kuin uusi kokemus, kun eilen vaihdoin soittolistani sisällön täysin uudeksi.:)

Musamessut

Evankeliset musamessut alkoivat eilen. Olin opiskelijakonserttia kuuntelemassa ja istuin kaikessa rauhassa yleisössä, kun mieleeni muistui eräs asia. "Enhän ole enää opiskelija, mitä minä täällä teen?" Ehkä valmistumisesta ei ole ole kulunut riittävästi aikaa, että olisin päässyt opiskelijaidentiteetistäni eroon. Toisaalta onhan minulla vielä opiskelijastatus Helsingin yliopistossa, mutta käytännössä en ole sitä juuri hyödyntänyt missään vaiheessa. Sen puolesta siis ei oikein voi pitää itseään enää opiskelijana. No, toisaalta taisi paikalla olla joitakin muitakin, jotka eivät olleet opiskelijoita, eikä ovella kyselty opiskelijakortin perään, että ei kai se niin tarkkaa ole...;)

Huomenna olisi tarkoitus mennä kuuntelemaan konsertti tai kaksi. Tämän illan jätän väliin, koska olen väsynyt ja yskin edelleen - nyt neljättä viikkoa.:(

Kotisivuille uusi ilme

Päivitin kotisivujeni ulkoasun ja samaan syssyyn muutin myös blogin templatea muistuttamaan enemmän uusien kotisivujen ulkoasua. Käykäättehän kurkkimassa http://www.iki.fi/suvialiisa/ !

Jeesuksen opetuslapsia...

Istuin eilen illalla junassa matkalla Espoosta Huopalahteen. Olin lopettelemassa puhelua, kun vastapäiselle penkille istui pultsari, joka sanoi käytävän toisella puolella olevalle kaverilleen, että "Oota, mä haluun puhua ton kanssa" ja osoitti minua. Kun olin lopettanut puhelun, pultsari aloitti selittämisen minulle.

- Me ollaan Jeesuksen opetuslapsia.
- Sehän on hyvä, tuumasin ja näin, että vastaukseni ehkä hieman yllätti.

Pultsari jatkoi juttuaan ja kertoi, että olivat olleet poliisin kuulustelussa (tulivat kyytiin Kilosta), koska olivat etsineet auki olevaa autoa lämmitelläkseen.
- Me kokeiltiin siinä niin monen auton ovia, että joku oli ehtinyt soittaa poliisit paikalle. Mutta ei me tahdottu mitään pahaa, me etsittiin lämmintä paikkaa, kun ollaan asunnottomia.

Nyökkäillen kuuntelin miehen kertomusta.
- Poliisit päästi meidät lähteen, korkeintaan jotain sakkoa... kun luottaa Jumalaan ja kertoo totuuden, niin ei käy mitenkään.

Kuuntelin edelleen juuri mitään kommentoimatta. Jossain vaiheessa kai minua vähän hymyilytti, kun pultsari tuumasi:
- Sä epäilet.
- Miten niin?
- Mä näen sun silmistä, hän virnisti.

Leppävaaran kohdalla mies intoutui kertomaan, kuinka seutu on muuttunut.
- Olin kolme vuotta linnassa ja sillä välin tähän on tullut tuo..., hän sanoi osoittaen Selloa.

Sitten hän jatkoi kertoen, kuinka jotkut nuoret olivat hakanneet hänet Leppävaaran asemalla six packin takia. Poliisille hän oli kuitenkin kertonut kaatuneensa rapuissa.
- Mutta jos mä näen ne jätkät joskus, niin mä lyön...
Siinä vaiheessa puutuin kertomukseen ja kysyin, onko se Raamatun opetuksen mukaista.
- Niin Raamatussahan sanotaan, että jos joku lyö sua poskelle, käännä toinenkin poski... mutta se on tää ruumis, joka saa tekemään kaikkia asioita, mies pyöritteli.

- Oletko sä ollut kauan uskossa?
- Koko ikäni.
Miehen naamalle levisi hymy. Hän ojensi kätensä ja kättelimme.
- Kiitos Jumalalle siitä, hän sanoi puristaen lämpimällä kädellään omaani.

Vielä juttu jatkui sillä, ettei miehellä ole Raamattua.
- Lukisin sitä joka päivä.
Minua harmitti, ettei minullakaan sattunut olemaan Raamattua matkassa. Olisin voinut antaa sen hänelle. Ehkä pitäisi jatkossa kuljettaa sellaista pikku-Raamattua matkassa, jos tulisi vastaavia tilanteita eteen. Välissä mies selitti kaverilleen, kuinka hän puhuu Jumalasta kaikille.
- Eikö niin? hän vahvisti kaveriltaan.

Miehet korkasivat oluet.
- Sä et varmaan juo?
- En.
- Me on juotu niin kauan... että pitää. Saatanan puhettahan sekin tietysti on...

Sitten oltiin Huopalahdessa. Nousin ylös ja tein lähtöä. Mies huuteli perään:
- Jumalan siunausta.
- Kiitos samoin.

Tuollaisissa tilanteissa sitä on vaikea aluksi arvioida, onko ihminen tosissaan, kun konteksti on se, että kyseessä on asunnoton pultsari. Toisaalta mies puhui niin vuolaasti uskostaan ja tunsi Raamattuakin jonkin verran, että miksipä ei. Mikä minä olen toisen uskoa arvioimaan.

Kiinni jäit!

KIINNI JÄIT! KOSKA LUET TÄTÄ TEKSTIÄ, SE TARKOITTAA ETTÄ SINUN TÄYTYY KOMMENTOIDA. KOMMENTOI IHAN MITÄ HALUAT, KUNHAN TEET SEN. LAITA TÄMÄ TEKSTI OMAAN BLOGIISI JA NAPPAA KAIKKI BLOGIASI LUKEVAT.

Itse jäin kiinni Melukylässä... ;)

Kotiseutuun tutustumista

Eilen kävin tarkistamassa, olisiko yksi läheisistä jääkentistä vielä luisteltavassa kunnossa. Eipähän se ollut, koska sitä ei ollut aurattu. Ennemminkin lunta oli melkein tampattu jään pintaan. :( Kai se on Helsingin liikuntavirasto päättänyt, että säistä riippumatta jonain tiettynä päivänä lopetetaan jäiden ylläpito. Näin on ainakin Ogelissa, jossa pikaluisteluvuorot loppuivat jo 12.3., vaikka kelejä riittäisi, vaan ei ylläpitoa. Samalla jään tarkistusreissulla tuli havaittua, että Etelä-Haagan kirjastohan on tosi lähellä ja joku muukin pelikenttä löytyi tuon jääkentän lisäksi. Tarkistin huvikseen vielä Länsi-Helsigin lukion (kouluja on muuten joka nurkalla Etelä-Haagassa, jos minulta kysytään...) vieressä olevan jään. Sama juttu siellä: ei aurausta, vaan tamppausta. Siellä tosin tilanne oli se, että paikka paikoin, missä jää näkyi, se oli osin sulanut pois ja jään seasta pilkisti hiekkalänttejä. Ei varmaan ollut ollut kovin paksua jäätä siinä, kun oli jo kevään ensimmäisten aurinkojaksojen voimasta sulanut puhki.

Pikku hiljaa sitä alkaa uusi kotiseutu hahmottua. Sen verran sokkeloiselta paikalta Haaga vaikuttaa, että oletan tekeväni vastaisuudessakin erinäisiä "löytöjä" ympäristöstäni.